Shiva
Oi katso luontoasi, oi luoja Sillä mitä olet tehnyt suuruudessasi Tekosi oli tahto ja sana Sinut sokaissut syntisyys Omassa raivossa ja ristiriidassasi Kruunasit kaikkivoipaisuuden itsellesi Itsekkyys, petturuus ja tekopyhyys, ovat he kaikki Jotka eivät nimeäsi rukoile Αποκάλυψη Sillä tämä likaa omaa itsetuntoa Kun nuo kaikki valheet paljastuvat Alkaa kuvasi käymään itseäsi vastaan Valheelliset ilmestykset ovat tuomittu Kadotukseen Hiljennetyt totuudet, hukkuivat valheisiin Kuin kadonnut järjen ääni ja palkkasi saat Kun minuutesi on saatettu kiusaukseen
Submitted by NecroGod — Jun 07, 2026
Maailmanne hauras murtuu Niin kauniina kuin sen näittekin Babylonin torni sortuu Kun näette viimeisen sinetin Vuohi tuomion laulaa Näetkö maailman harmaan? Vuohi tuomion laulaa Kuuletko kaiun harmaan? Vanhoillisen elämänne kaadamme Nousemme, kostamme Tuhkasta nostamme kauniimman maailman Kauniimman, rohkeamman, teistä riippumattoman Uljaan uuden maailman Aurinko polttaa vanhan, heikon Ja hauraan aineen tuhkaksi Hohdosta saa kasvaa Kauniimpi vahvempi ja loistavampi Vuohi tuomion laulaa Näetkö maailman harmaan? Vuohi tuomion laulaa Kuuletko kaiun harmaan? Vanhoillisen elämänne kaadamme Nousemme, kostamme, tuhkasta nostamme Kauniimman maailman Kauniimman, rohkeamman, teistä riippumattoman Uljaan uuden maailman Ja tuhkasta nousee, uljas uusi maailma
Submitted by NecroGod — Jun 07, 2026
Kauas on virranneet veret veljien Isiemme esiaikaisten Perintömme unohtaen, maat raiskaamme Sielun myrkkyä nielemme Nähdäksemme vain itsemme heijastuksena menneen Unohdimme keitä todella olemme Äidin maidosta pelko Isät unohtaneet Niin äiti maa itkee Kohdusta vaienneen Oi kuinka maamme itkee Kauas on virranneet veret veljien Isiemme esiaikaisten Perintömme unohtaen Tämän maamme raiskaamme Unohtaen, mistä todella tulemme Pelkoa maidosta äidin, inhoa elosta isän Näin esi-isämme unohdimme Itseni unohdan Silti jumalan itseeni luoden Yhä uudestaan ja uudestaan Kunnes tuhoan, tuhoan Oi äiti maa Hajota minut uudestaan Vain paloista kokoa minut Ja tee minusta parempaa
Submitted by NecroGod — Jun 07, 2026
Ei viattomuuden siivellä Voi heikko jatkaa elämää Saapuu pimeys viimeinen Tuomio ajan lopullinen Niin sortuu maailma armollinen Harha pehmeän autuuden Tauti raiskaa unelmaa Jää vain muistot elämään Pyyhkii yli maailman siunaus Kuin vitsaus edellään Kylväen pelkoa sydämiin Uhrilahjojen Kun lakoaa tuo massa Hetkensä kukoistanut Ennen niin kirkas ja ylpeä Lopun hetkellä roihuava Minkä armo meille rakensi Sen kuolema kerran korjaa Vain henget harvat selviää Maailmaan synkkään häviävään Ei ollut ikuinen maailma heikon ihmisen Nyt selvästi näen sen Airuen tuhkan raunioiden
Submitted by NecroGod — Jun 07, 2026
Oi syksy sinun sateesi saasta Oi syksy tuomasi martaasi malja Oi miten vuosi taas pimeytensä yllemme luo Oi herrani miten saavut taas minun luo Oi vuosi, oi elämä, korjaa sieluni kipeä Jälleen kohtaamaan, jälleen kanssasi maan Elontie katoaa marrakseen, tuonelaan Ikuisuuteen, kuolemaan Talvi sinä kylmä ja kipeä Ainiaan kiroan sinun nimeä Miten löydät aina tämän pohjolan Rakkauden täältä kylmän maan kipeän Kevät tuo rakas tuot luokseni lämpimän Vuosi vuodelta löydän sinusta elämän Taas korjaan satoa mustaa Minusta tuskin muuta kuin tuskaa Oi vuosi, oi elämä, korjaa sieluni kipeä Jälleen kohtaamaan, jälleen kanssasi maan Elontie katoaa marrakseen, tuonelaan Ikuisuuteen, kuolemaan Kesä korjaa satosi elämän Olen kypsä korjaa minut jo tuonelaan Olkoon pyörä nähnyt taas kierroksen Ei mikään muutu, olen nähnyt jo kuoleman Tulkoon maailma, epäile en mitä täällä teen Kuinka perille pääsen En tiеdä tarkoitusta hämärän pohjolan, elää haluan
Submitted by NecroGod — Jun 07, 2026
Kuin syöpäläiset kerääntyneet laumaan valtavaan Kaikki yksilöinä, määrättöminä, yksin yhdessä Joukko ylettömyyden keskuudessa, kaiken kuluttavana Vain oman hetken mielijohteen tarpeen orjina Et ole mitään vain rotta muiden joukossa Et yhtään mitään kenellekään Luultuasi vapautuneesi kahleistasi Lukitsit itsesi himojesi orjuuteen On sisäinen silmäsi sokeutunut Sielusi lukkiutunut, luontonsa unohtanut Saastan keskellä syöden, hekumoiden, peläten Todellisuutesi kuin teuraskarjan, lampaan Ei lihasi vuoksi, vaan maallisen vaurauden Sitä riipien, velaksi eläen, tuomittuna alemmuuteen Et ole mitään vain rotta muiden joukossa Et yhtään mitään kenеllekään Kylmä katse matelijan sеuraa lasitornistansa Vankejaan avointen maiden, ovettomien sellien On maailman piilotettu herra, näkymätön alistaja Valitun perimän salainen kantaja, maailman orjuuttaja Kannat kultasi, velkasi uhrilahjaksi Unohtaen kunnian ja teot isien Päivästä päivään etsit tarkoitusta Säälittävän elämäsi oikeutukseksi
Submitted by NecroGod — Jun 07, 2026
Ajanhiekka valuu päämäärättömänä Maailmankaikkeus sulkenut silmänsä On jälleen nouseva syvyydestä Liekki joka tuo valon eksyksistä Aikaa myöten jumalpantheoniin Ilmestyi kaikeuden luoja, siunaaja Hän on kaiken tuolla puolen Avaa silmäsi tasapainon tuoja Kurkoitan luoksesi pyhimpään Tiedottomuuden keskuuteen Kietoudun syliisi vahvimpaan Suurimpaan autuuteen Vajoan pyhimpään temppeliin Loputtomuuteen, eedeniin Syntyy sieluni vapaampana Valon roihuun, tielle hartauden Joka edustaa kaikkeuden voimaa Vapautettuna täydessä loistossaan On murentuva vääryyden materia Kun jumalat yhtyvät taas tanssiin
Submitted by NecroGod — Jun 07, 2026