Haudankylmyyden mailla

This track is instrumental.

Is this song not instrumental?

…Vanhoihin synkkiin ajatuksiin. ”Ash nazg durbatulûk, ash nazg gimbatul, ash nazg thrakatulûk agh burzum-ishi krimpatul.” Missä musta ruhtinas istuu saleissaan, Mustan usvan ja varjon, kuoleman kodossa. Pahuuden mailta, mailta joiden yllä lepää Valotta taivas, lämmöttä ilma ja ikuinen Kuolema julmana. Kuulkaa, yhdeksän ratsastaa ja uusi mahti nousee. ”Ash… Krimpatul.” Aikamme, järjestys, tieto, valta Pimeyden kaamea mahti. Sydämemme, kylmästä autioina, vihan ja tulevan koston odotuksen roihutessa mielissämme. Polttakaa ilon valkoinen valtakunta! Me ratsastamme yhdeksän kärjessä yönä, sammuu kipinä auringon kuten myös kristityn elämän. Kosto, kylmyys on satanut kuun kelmeästä loisteesta. Läpi mustien metsien ikuisuuteen… Kuoleman valtakunta. Kaaos hallitkoon Yli valkoisien kotien, valtakuntasi on tuhkaa.

Kaikki kerran valkoinen yltänne… Kerään itselleni ja heille Rinnallani poltamme kylmän muiston. Niistä haavoista jotka nauloilla Aikaan saatiin herramme mahdin Naulatessa Kristuksen. Jeesuksen verellä värjäytyneet vaatteenne Aina ikuisuuteen puemme yllemme. Aina ikuisuuteen… Viha on virrannut Tuomiopäivän Sielujen surusta. Synnyinkasteesta Mädät kallonne murskataan joukostamme, Ei sijaa elämälle, ei tuntumaa toivoon. Inhon ja julmuuden miekka on syvällä lihassanne. Sielunne liekkeihin, virtoina avoimista Haavoista ylle hautojen, tuhannen jos toisen Jeesuksen oppiin kerran turvanneen. Kaikki hänestä on poissa, Kahdentoista ensimmäisen Kuoleman poishuuhtomana Hautausmaiden tulissa. …Ja yllämme vaatteenne, ilman kristinuskon tahraa ja valhetta vaikka miekanviiltämät, ja vaikka värjätyt Jeesuksen verestä.

Submitted by Morgoth — Apr 25, 2025

Suru on valloittanut kaiken. Siellä mistä hyvyyden ilot on pois ajettu. Tuulet syöksyvät avoimesta haudasta Viiltäen jäisenä kunnes viimeinen Valon kipinä on sammutettu. Muistakaamme surunkelmeä hautajaiskuu Jonka katseesta enkelit turhaan etsivät sääliä. Ajattoman kunnian ja kylmän loiston ajat Kun Kuolema korjasi satoaan. Me olemme synkän mahdin hovi, Silmän suuruuden hallitsijoita. Ikuisen mustan taidon kantajia. He, jotka tuovat kristityille kuoleman. Me olemme Paholaisen ritareita, Hiidentornin musta Mahti, Jonka alle Hänen tuhonsa Voimat suotiin. Nämä ajat muistissamme käymme sotaan, Viimeiseen, surumustan taivaan Ja talven lumien ylle. Uusi saatanallinen todellisuus, Elävä saatanallinen unelma, Meidän Mahtimme Kuolemassa. Lojuu kristinusko nyrkin murskattua Sen elämäntahtoisen heikon kallon.

Submitted by SerpentEve — Apr 25, 2025

…Mädän veren löyhkä, Helmiportin lyötyjen, Nousee usvamaisen kaltaisena Juurelta Kuninkaan istuimen, Tehdyn noiden lyötyjen isien Ja perillisten kalloista Ja ahdingosta. Valosta orjuutimme heikot sielunne Jotka Saatanan tulesta Ovat Kuolemalle annetut Tuhanneksi vuodeksi kärsimykseen, Aina tuhanneksi jokaisesta Jona Jumala katsoi yllenne. Ei surua vuoksenne, surua elämästä. Liha ja veri Jumalan rakkaudesta on kaikki poissa… Kaikki kyyneleet, kaikki ilo, Kaikki vapautenne. Ei surua vuoksenne, surua elämästä. Silti kunnioitamme kuolemaanne, Vaikka syljemme itkevän Isänne Kasvoille ikuisia haavoja… Kohti Tuomiopäivää täynnä tuskaanne, Tyhjän ja aution taivaan tähden Lämmin tuike silmistä on poissa Kun Jumalan sydän on murskattu.

Submitted by Morgoth — Apr 25, 2025

Kun yö on loputtomana Ikuisuuden varjo yllämme Taistelun kentät kristityn Kuoleman kehtona Ovat Hornan mahdin Monumentaalisin luomus. Sen pahuuden musta Pantheon. Niin kauas kuin silmä kantaa Lojuu iskujen murjomia Elottomia ruumiita Elämän heistä poistuneena, Mustan raudan purtua (heidän) Lihaansa kalvaen, polttaen, Raastaen ja repien. Taistelun yö muuttui lopun saapuessa Synkemmäksi, Kristinkansan kuolemalla Valon lyöden. Haudaten sen papit tuhkaan Joka oli heidän kirkoistaan jäljellä. Noina hetkinä tuho, hävitys ja kuolema Kävivät Grimsgardin pihasta marssien Lopun kaikki ennustukset totena käsillään. Aseina joilla Jumala ja Poikansa Hakataan hengiltä, Nyt. Ja uudelleen. Yhä muistojemme toivossa. Uudelleen.

Kun liekit ja löyhkä Palavasta lihasta Nousevat ylle taivaan Savusta ja tuhkasta… Kun Helvetin uusi aika Päällä maan on rakentanut Valtakunnan meille ja itselleen Jumalan valon viimeinenkin sielu On tapettu Pimeyden kylmyyteen. Lumeen hautautuneiden laaksojen Yksinäisyyttä ei enää ole, Vaikka maillanne ei elämä hallitsekaan. Kaksitoista ja kolme Seurana hiljaisuudelle Jäätyneinä yön pakkasasteista Muistomerkkeinä aution erämaan Kunnes Tuomiopäivänä tanner hukkuu Vihan mustaan tuleen. Tuolloin ennen iloisen Kahdentoista Lumen ja jään hautaamat sielut Palavat soihtuina pohjoisessa, Yllä mahtavien metsien ja maan. Ja kolmen ennen myötätuntoisen Silmiin palaa elämän pilke, Saatanan julmasta mahdista, Jotta he näkevät tuhonsa Tuntevat tuskan uudelleen (Ja muistavat Kuoleman maan) Ruokkien meitä ihmis-pelolla.

Submitted by Infernal Flame — Apr 25, 2025

Astuimme pois Valosta, Pois elämästä läpi Helvetin porttien. …Ja haudankylmyys jäi taottuna talvenvarjon pimeyteen josta Saatana kerran nostaa sen miekkana Jumalan kaulalle. Tunnetteko Helvetin hengityksen? Loppunne on koittanut. Jumalan elämänvoiman teho on kaikonnut. Kristus on jälleen naulattu ristilleen. Kuuletteko Tuomiopäivän julistuksen? Taivaan hovi on autio. …Ja Saatanan miekka. On antanut veren virrata. Ahdinko ja sorto, Ihmisajan kohtalo on täyttynyt. Astuimme pois Valosta, Pois elämästä läpi Helvetin porttien, Haudankylmyyden maille.

Submitted by NecroGod — Apr 25, 2025

Käymme Helmiporteille pilkan Ja halveksunnan utuisilla siivillä. Sumu tihenee kun käsi ihmis-ajoilta Viiltää auki Jeesuksen kaulan, Elämän suojaavan lämmön muuttuessa, Kylmän ja Pimeyden miekaksi Jolla Saatana korjaa valon lapsia Tappaen sydämettä, ilman armoa. Kuolematta vaelsimme aikojen saatossa Kuolevaisten ihmisten joukossa. Me vaelsimme, emme kuolleet, Ja nauroimme sinun Pojallesi. Me olemme se mahti joka hänet Jo kerran naulitsi vaikka itse Emme käsiämme tahranneet. Sinusta ei ole Tuomiopäivänä Vastukseksi Herrallemme, Pimeys ja Helvetin julmuus On jo voittanut vihassa. Laumasi on ilman paimentaan Surun ja kauhun varjossa... Jeesus on jo tapettu uudelleen, Hänen kallonsa murskattu Äitinsä vereen… Me olemme ikuinen piikki silmässäsi, Myrkky joka virtaa Elämäsi juurilla Ja riemuiten tuhomme lähteen Jolta armon sanotaan syntyneen.

Submitted by The Void — Apr 25, 2025

Peikkomaille, matka käy, Viha mielissämme. Kuoleman istuin on kutsunut. Hän, joka hallitsee… Me, kuolemattomat, Saavuimme yli ihmismaiden, Yli heidän kyliensä ratsastimme. Talven mustilla pedoilla, Varjoilla hänen liekistään. Vihamme, kyliä tuhkan tummia jälkeemme. Ihmiskyliä, ilman elämää, ilman lämpöä. Maillesi me olemme saapuneet, Osoita meille se jonne meidän on kaipuu, Kuoleman maan kotomme. Peikkomaille. Valosta emme löytäneet iloa, Vain julmia ääniä ja mielettömyyttä. Vain elämään mieltyneitä ajatuksia. Ihmiset! Me tulemme takaisin Tuomiopäivänä.

Submitted by SerpentEve — Apr 25, 2025

This track is instrumental.

Is this song not instrumental?

666 – Helvetti on irti. Sota päättyy voittoomme ristinmiesten haudoille. Saatana hallitsee istuimeltaan. Tuhon myrsky Herramme silmästä, Varjoina vihan ja koston liekeistä. 666 – Tuomioon on hetki. Sota päättyy voittoomme ristinmiesten haudoille, Ylle sodan pyyhkimän hautausmaan Jää vain sielujenne tuska Jumalan kuoleman tähden. Kunnia, kunnia Herrallemme. Kunnia Saatanalle!

Submitted by Grave666 — Apr 25, 2025