Nyx (Hymnejä yölle)

Sanoinkuvaamaton, tuntematon yö Pyhä ja mystinen yö Kaukana elävä maailma Syvään hautaan sysätty Olen valmis Valmiimpi kuin koskaan Kuin kasteena tuhkaan Olen valmis unohtumaan Olen valmis Valmiimpi kuin koskaan Kuin kasteena tuhkaan Olen valmis unohtumaan Kaukaiset muistot Nuoruuden toiveet Lapsuuden unet ja unelmat Ohilipuneet onnen hetket Ja se turha toivo Pitkästä elamästä Ovat kaikki kuin illan usvaa Auringon laskiessa Ja se turha toivo Pitkästä elamästä Ovat kaikki kuin illan usvaa Auringon laskiessa Tuo kerran outo tunne Herää jälleen sisälläni Tuntemattoman hyväillessä Sieluani kuin rakkaintaan Tunnetko samoin, ikuinen yö, Lähetithän kuun taas luokseni? Niin, ja kaukaiset tähdet Öisessä hunnussasi Joita suuremmassa loistossa Pidän iättömyyden silmiä Joiden kaikkinäkevän katseen Olet langettanut sisimpääni Todellakin, olen hereillä Olen omasi, oi ikuinen yö Anna tulesi kalvaa ja syödä Mitä jäljellä on sydämestäni Päästäkseni lähemmäs, luoksesi Hääyöhömme loppumattoman Tuo kerran outo tunne Herää jälleen sisälläni Tuntemattoman hyväillessä Sieluani kuin rakkaintaan Tunnetko samoin, ikuinen yö, Lähetithän kuun taas luokseni?

Submitted by Dahmers Fridge — Apr 25, 2025

Onko aamun aina koitettava? Milloin maallinen vaellus päättyy? Päivän kurjuus ja turhuus Yhä pitäa meitä erillään Harvoin kohtaan mieluisia hetkiä Vain unta näkevien keskuudessa Heidän jotka yönsä nukkuvat Tuudittautuen tuntemaansa Eivät he tunne hämärän taikaa Eivät viinissä maista hekumaasi Eivätkä tiedä edes epäillä Miten suurenmoista on rakkautesi Ikuinen yö, salattujen ovien avaaja Kaikessa hiljaisuudessasi Iättömyyden sanansaattajana Kannat kaikkia avaimia Ikuinen yö, salattujen ovien avaaja Kaikessa hiljaisuudessasi Iättömyyden sanansaattajana Kannat kaikkia avaimia

Submitted by Sexy Gargoyle — Apr 25, 2025

Sinä yönä kun kipu viimein hellitti Seisoin kurjan hautani äärellä Sen sylissä hengetön ruumiini Yhtä yksin kuin eläessään Voimaton ja unohdettu Ei enempää, ei vähempää Jäljellejäänyt tietoinen pina Kykenemättä siitä vapautumaan Kunnes kuun valon siivin Jostain kaukaisuudesta Kantautui kutsuva äänesi Pirstoen viimeisetkin kahleeni Taakse sai jäädä maallinen kunnia Ja sen myötä maallinen murhe Yöllinen innoitukseni Yöllinen herättäjäni Haudalleni jäi vain tuhkaa Kun tartuin käteesi Ikuisuus lepäsi silmissäsi Ja vaikka kyyneleet polttivat omiani Ei niissä ollut katkeruutta Tämä ensimmäinen ja ainoa uni Sinetöi sieluni suosioosi Yöllinen herättäjäni

Submitted by Finntroll — Apr 25, 2025

Tervetullein on se tunti Jolloin valo himnenee Kytee hetken ja hiipuu pois Astun mieluusti pimeyteen Yön ikuiseen asumukseen Päivän ja valon levottomuuksineen Jätän taakseni unohdukseen Sillä ken on maistanut Yön viiniä viettelevää Ei tule koskaan haluamaan Takaisin valoon hetkeäkään Salattu sydämeni rakkaus! Ikuinen, pyhä yö! Iäti tosi ja aina kylmä Yhtä julma ja pelätty Kuolemaan aina rinnastettu Kauneutesi väärin ymmärretty Katson kuuta ja tunnen sen Hetken vielä koittavan Kun sylissäsi tuudittautuen Näen maailman palavan Tiedän sen, sydämeni rakkaus! Ikuinen, pyhä yö! Tervetullein on se tunti Jolloin valo himmenee Kytee hetken ja hiipuu pois

Submitted by Infernal Flame — Apr 25, 2025

Kaiken tuskan jälkeen Päivieni päättyessä Enää yhden piston tunnen Sydämeni sisimmässä Hetken vain kun maltan Koittaa vapaus viela kerran Juovun lailla nuoren pojan Rakkauteni rinta rinnan Annan sydämeni juurin Kaiken minkä vain voin antaa Revi minut perinpohjin Jotta pimeyteen voit kantaa Sillä päivin ehkä olen Mut en koskaan enää ela Joka ilta tuleen kuolen Kunnes olet yksin yllä Tutkimaton on yön tie Vaalien salaisuuksiaan Hänen huntunsa kätkee ja vie Jumalatkin nukkumaan Hänen tiensä kulkijaa Yksinäisyys paimentaa Varjojen virtaa tulvivaa Jokainen hetki ammentaa Tuulet raivoavat pohjoisesta Jäisine sateineen Eilisestä, huomisesta Lisää loskaa kurjuuteen Ikuisena yö nyt koittaa Syleillessään kuolemaa Yhtä juhlaa, pimeys voittaa Sydän täysi vailla tuskaa

Submitted by Morgoth — Apr 25, 2025

Istun jälleen kammiossani työn ja tutkimusten äärellä Katse naulittuna mustaan kirjaan Kädet kanavoiden kuolleiden voimia Vanhan viisauden tyyssijasta sormenpäitteni ulottuville Sanoja joiden tulkiksi viattomien veri on virrannut Sielunkykyjen valjastukseen Olen etsinyt kaavoja, loitsuja Olen katsonut tähtiin, niiden taakse Ruokkiakseni synkkää lupausta En luota siihen varjoon joka minusta lankeaa Tai mihinkään muuhunkaan Jonka päivänvalo heijastaa Ah, tuhansia ja tuhansia kynttilöitä ja soihtuja Palaneita sydämiä Öljyä, sammuttamaan janoni Sielunkykyjen valjastukseen Olen etsinyt kaavoja, loitsuja Olen katsonut tähtiin, niiden taakse Ruokkiakseni synkkää lupausta Ilmestyksiä ja ihmeitä joita mielenne ei selittäisi Vihkiydyn yhä uudestaan yölle ja sen salaisuuksille Hetkille jolloin aika seisoo hiljaa todistaen Kun mieleni parkkiintuu suurta ikuisuutta syleillen Sielunkykyjen valjastukseen Olen etsinyt kaavoja, loitsuja Olen katsonut tähtiin, niiden taakse Ruokkiakseni synkkää lupausta

Submitted by Lake of Tears — Apr 25, 2025