Valonkantajan alkemia

Seison mykistyneenä äärettömyyden portailla Kaikki puhtaassa tilassaan, mitään ei vielä toisistaan erottaa voi Kurotan käteni tulisissa vesistöissä kimaltelevaa jalokiveä kohti Jota muinaisten lohikäärmeiden mahti ja voima vartioi Temppelin kulmakiven, ovat rakentajat hyljänneet ja unohtaneet Piilotettuna karkeain kallioluolain syvyyksiin Aavikon kalvaan kuunloimun alle Vihannat pellot ja näihin piilotettu helmi Oppilaan valvottavaksi annettu on Kuolettavien syvyyksien ylittäminen Vihkimysten vuosituhantinen etsiminen Tuhat askelta temppeliin Kolmasti on harmaan vaeltajan kuljettava Kolme askelta tuhannesti Ollakseen Ne, Jotka Ovat Avautukoon tajunnan tähtimaailmat Kaikkivaltiaan töiden vastaanottamiseksi

Submitted by SerpentEve — Apr 25, 2025

Täristen Vääntyillen Pyörien Elämän unessa Tapan kuolleita elääkseni jälleen Tuhkaa ja pohjasakkaa, tuhoutuvia aineksia Kuolevaiset muodot tanssivat hajoamistilassaan Tuo vanha kiertelevä käärme Kuningas on saapunut Elävien kuolleiden ympärillä kierrellen Unohduksen virtoihin saatellen Lethe, syleile minua Acheron, syötä minulle myrkkysi Phlegethon, syleile minua Cogytos, tuhoa minut Styx, kuljeta minut Tuonen vanha, musta joutsen Kanna minut tulisten virtain lävitse Sat Urn, haudan kalma An Sat, mustaa valoa hohkava lyijy Sat Urn, käännetty kulta An Sat, kuilun koetus Kylmät silmät tuijottavat syvyydestä Olen sukeltanut jäisiin vesistöihin On poika palannut kohtuun Vielä kuitenkin palaan kastamaan teidät tulella

Submitted by Dahmers Fridge — Apr 25, 2025

Taisto ja haava Sydämeni vuotaa verisiä kyyneleitä Rikinkatkuiset höyryt polttavat ihoani Rikinkatkuisen teräksen mahti Loistaa kuolettavan myrkyn valoa Puhdistetun sodanjumalan veri Täydentää ensimmäisen sankarityön Väkivaltaiset tulet – luonnonvastainen polte Hautakummun väkivaltaiset liekit Tuhotkoon janoamisen virrat! Kohtalon keihäällä on Itseä isketty Naulittuna roikun elementtien ristillä Väkivaltaista on tulla poltetuksi Tulisen sielun kosketuksesta Henkeni uhkaa jatkuvasti Karata pyhästä astiastaan Tämä on äärimmäisen vaarallinen tie! Olen kuullut syövyttävien vesistöjen vaaroista Silti olen valani vannonut Näissä kiehuvan veren hornankattiloissa Viillettynä ja poltettuna Muodonmuutoksen kutsuhuudon kuulleena Käteeni ojennetun miekan loisteessa Säkenöi timanttinen tulipallo

Submitted by Celtic Frost — Apr 25, 2025

Pitkän hiljaisuuden jälkeen Tuskallisesti olen tasangoilla työskennellyt Viimeisellä voin nähdä valon virtaavan sisään Täyttäen olemukseni piilotetulla tiedolla Tuo vanha käärme, kiemurtelevat liskot Voimaksi taottuna Hermeksen lääkesauvaan Jäisen maailman tyttäristäni Olen sukupuolettoman itse työstänyt Palavan temppelin pyhätössä On Itse sisälläni syntynyt Tuo vanha vainottu tietäjä Kerettiläinen Fosforisen valon kantaja Käsiini laittamani hansikkaat Puhdistavat ja täydentävät sisäiset nesteeni Cagliostro, tiedän sinut Lasken päältäni kuolevaiset vaatteeni Mahtavien Arkonttien luoma kuori katoaa pimeyteen Olen saapumassa kuolemattomuuden kynnykselle Liekin salaisuus, tuhat -piirteinen timantti Noudettuna sielun pimeästä yöstä se loistaa Kirkkaana ja selväpiirteisenä Tuo vanha vuohi, ylpeä vaeltaja Yksityisen valaistumisen polku Yht 'äkkiä edessäni avautuu Pyhä Merkurius, Elävä Vesi Muotoaan muuttaneena, uudelleen elävöitettynä Vapautan Itseni

Submitted by Grave666 — Apr 25, 2025

Impulssi niin kovin väkevä Silti edelleen kuin muodoton Valaisee Työtä valollaan Kylmän katseen jäinen nerokkuus Helvetin tulet syvällä sisässäni Ego kurottaa kohti Itseä Älykkyys ja intuitio perusteellisesti yhdistyneenä Mielen aavikoilta Kuolettavien kallioiden ja polttavien laaksojen lomasta Olen löytänyt yksinäisen rauhan Tuskallisen työstämisen kautta Elementtien tulet ovat viimein muunnettu Eteerinen Manas, Oi Sisäinen Mestarini Näen nyt niin kovin kirkkaasti! Heidän on nähty palvovan hopeanhohkaista kylmää kuuta Sen värisyttävän tummassa kauneudessa he näkivät jumaluutensa heijastuvan Epäilemättä heidän kohtalonsa oli rakastua kuvajaiseensa Nautintojen lävitse käyden he oppivat kärsimyksen salat Kerran ylistettynä, nyt viimein ylös kohotettuina On niistä tullut syvemmälle käyvän elämän siemenet Kuolemattomuuden kaipuu Vasen käsi viimein hallitsee Kotkan silmän takana Vapautuminen kahleista Ja katso, nyt nousen läpi ilman! Kun näkyjen verhot haihtuvat Jatkan matkaani kohti mysteerioita Intohimo – neitsyen pelastus Tyhjyys vartoo Valonkantajan ylösnousemuksen loistoa

Submitted by VladTheImpaler666 — Apr 25, 2025

Hiljaisuuden Ääni Kuulemattomat kuiskaukset Kammottavat sisäiset huudot Nostavat esiin kaiken hirvittävän Tuo vanha puu Sen juurista löysin kerran verilinjan Sen oksistot nyt levittyvät läpi ilmain Ruskan tuhkasiivet on sen lehdistöistä tehty Haudattuna syvälle maan raskaaseen ytimeen Siemenet kasvoivat kuin kasvoivatkin Tulisen käärmeen värisyttävässä syleilyssä Olen kuollut ja jälleen eloon herännyt Ikuisesti muuttuva, muotoaan vaihtava Silti sen olemus, on aina ollut Yksi Näiden hallien sisällä Ikuiset tuulet puhaltavat, kiehuva veri sykkii Näiden kammioiden sisällä Onnen ja kärsimyksen salat kiertyvät yhteen Tuo vanha Loistava, liian voimakas kohdata Tahto vankkumaton Kuin värisemätön liekki tyynessä tilassaan Enää eivät harmaat tuhkat ole tukahduttamassa Itsen hirvittävää loistoa Tiedon malja käsissäni Olen palannut jälleen maahan Aortta, punaista tulta kaikkialle jakava Ikuisesti hallitseva alinen virtaus

Submitted by Dahmers Fridge — Apr 25, 2025

Herätkää Hyperouranioi, ikuiset aionit! Kurotan kohti korkeimpia jumaluuksia Maailmankaikkeuden kudoksesta valmistettu Verkosto, joka nyt silmäni edessä avautuu Sattva – Rajas – Tamas Logoksen työ kiertelevissä hierarkioissa Se ken uskaltautuu kulkemaan läpi näiden pyörien Tulee hallitsemaan kaiken niissä Herätkää Hyperouranioi, vanhat aionit! Kurotan kohti korkeimpia salaisuuksia Sisäistäminen pimeydessä Hajoaminen valossa Lukitsen Luciferin mahdin sisääni Megalomania ylivertainen Kristallisoitu jumalainen Itse Olen rakentanut rodun vailla kuningasta Ajatukset hylänneenä Löysin ajattelijan itsensä Kunniakkaan kuoleman etsinnässä Löysin ikuisen elämän virrat …ja enemmän Tietoisuuden valtaistuimet siirtyvät Käsittämätön, puhdas riemu Mahapralaya, viimeinen lepo vartoo

Submitted by SerpentEve — Apr 25, 2025

Tuo vanha mies, joka minut kerran näihin pyhättöihin johdatti Tehdäkseen Itsestäni Monoliittitemppelin Kiviset monumentit, ajan valtaa vasten pystytettyinä Sofia, kaikkea syleilevä viisaus Kätesi kaikkialle avartuvat "Hiljaisuus on kultaista Älä heitä helmiäsi sikojen eteen" Mestarini kerran rannikolta löysin Rautainen magneetti ja altaassa vellovat syvät vedet Totisesti oli koru kaulassasi, mikä minut tänne johdatti Olen viimein tehnyt Itseni korkeimman kaltaiseksi Pentagrammaton Kaksinaisen tähden loisto sydämessäni Näkymättömän Jumaluuden Kasvot Ovat totisesti taikuuden merkkiteoksia Tuo Vanha Näkki Syvyyden kelluja Häntä eivät houkat koskaan käsittäneet Sisareni, tyttäreni kielletystä valosta Punainen lohikäärme, kullanvihreä leijona Vainoten minua vainoan heitä Uskolliset Vartijani Siunaan teitä kaikkia Tälle tähtien valaisemalle aavikolle Astun yksinäiseen pimeyteen Ja jätän Atlaksen urotyöt viimein taakseni

Submitted by Corpse Grinder — Apr 25, 2025