Kylmä kaunis maailma

Yksi joukostamme on erotettu Syrjäytetty, kuolemaan tuomittu Toinen jalka haudassa makaa tuo onneton Viimeinen virsi hänelle kuiskataan hiljainen hetki näin suodaan Inho elämää kohtaan mullaksi muuttuu Toinen jalka hautaan ja matka voi alkaa päällä tuhotun mantereen Silmistä näkee, on elämä kuollut jo pois Hengenveto on raskas tuo viimeinen Taakkana tuhka palaneiden enkelten Pimeys matkaajan valtaansa saa Hetki kuoleman tuskan kietoutuen yöhön harmaaseen Viimein pääsen täältä pois Pimeyden Valtakunta

Submitted by MetalElf — Apr 26, 2025

Itselleni kaivan hautaa On aikaa huomiseen kun viimeinen naula arkkuun isketään Kuolema pahan palkaksi saa Eilisen onni on tämän päivän ahdistus Usvaan peittyy kirkas aamunkoi Kait aikanaan tuo hyvä pahan korjaa, vaikka niin voi vain olettaa Suru ei lakkaa vaikka kuinka itken Arvet piirtää mustaa maisemaa Pakko tunnustaa, aika tullut on Ei kuollut rakkaus auta jaksamaan Viimeinen naula kanteen valkeaan Maan alle painuen Niin kuolee rakkaus tämän elämän Syvää surua huokuen Suru ei lakkaa vaikka verta syljen Arvet valmiiksi saaneet maiseman Itsestään kuollut, yksinäinen On askel viimeinen päällä palaneen maan Kuollut on rakkaus, lauseet lausuttu tuonelaan Mullasta maaksi jäljet muuttuneet

Submitted by Warbringer — Apr 26, 2025

Kivettyneet portit valon temppeliin Kylmyyden läpi päästää kohti ikuisuuteen Kivisydän ei enää hakkaa Vauras sydän ei kapaloidu, se kuollettaa Se joka minut pettää palkaksi saa yksin elää ja kuolla, kylmässä palella Mikä ei tapa kivusta huutaa, Rakkauden haudalla kunnioitetaan kuolemaa Ei enää tunteita Ei enää pelkoa Rakkaus enään meitä satuta Ei enää kipua Ei enää tuskaa Kuolema meidät vapauttaa Kivettyneet portit kylmyyden läpi päästää Kohti ikuisuuteen valon temppeliin Kylmyys kaltoin kohtelee, ketään se ei säästä Kylmä kivinen taival, saralla helvetin

Submitted by The Void — Apr 26, 2025

Katsoen jokaisen varjon taakse epäillen myös omia sanojaan Pelkoa ei koskaan saa kuolemaan viha jota ihminen ei saa sammumaan Vankina omassa maailmassaan Elävältä haudattu Ei koskaan rauhaa saa Kuljetut polut haihtuvat Muistot hiljalleen peittyvät Kuiskauksista kuolleiden Pimeyteen jääneet Valon toisella puolen meitä todellisuus odottaa unohtamatta sanojaan Valon toisella puolen meitä todellisuus odottaa kuolema meitä kuljettaa Jäljet unholaan vie raahaten muistot mukanaan Ikuisesti hiljaa surien, elämä kietoutuen nyrkkiin Jää kuolema jälleen kaipaamaan loputonta untaan

Submitted by Nargaroth — Apr 26, 2025

Jo tuhannet vuodet olin kärsinyt tuskastani Ennen syntymääni sekä jälkeen elämäni Elämän pimeät kolkat rantautuivat syvälle sieluuni Olenko jo tarpeeksi kärsinyt En nähnyt koskaan valoa tunnelin päässä Näin ainoastaan sieluni sirpaleet Menetetyn rakkauden, tuhkat menetetyn elämän Jokainen askel toi minua lähemmäksi kirottuun huomiseen Pois minusta rakkaus tunnetko sen henkäyksen vapauden Nuo vaikeat vuodet tuhoutuen, palaen liekeissä helvetin Olet niin kaunis, hiljainen Miksi sisälläsi pidit sen Kaiken sen tuskan, elämän epäonnistuneen Myrskystä nousten tulen taas yli suurten vuorien Alkanut on aika pimeyden Koskaan se lopu ei Olen jo koonnut kappaleeni, tuonut sodan sisälleni Kaiken kauniin kadottua unohdan tuominneeni Sieluni Sirpaleet

Submitted by The Void — Apr 26, 2025

Kivun kasvot heille kertoo kuinka paljon lisää vaaditaan, kuka kestää ja kuka ei Uusi päivä, samat kasvot askeleen lähempänä kuolemaa On vain pakko jaksaa Viekää minut täältä pois Nähnyt monet kasvot kuoleman Kipu ei lakkaa milloinkaan Viekää minut täältä pois En pysty enää odottaa Kuolema jatkaa kulkuaan Raskas taakka, liian raskas tie yksinäisen kulkijan Liikaa voimaa vaaditaan Aina kerta kerran jälkeen samat asiat toistetaan ja pian kylmyys peittää maan Kuoleman on pakko jatkaa kulkuaan

Submitted by NecroGod — Apr 26, 2025

Hiljaa nukkuu yksinäinen Voin sanat kuulla sen, kaipuu on eilinen Kaikki unhoittuu aamu vierellään Niin vaitonaiset ovat sanat sen Tunnen viimeinkin sen kosketuksen Tuuli kuljettaa, muistoihin meitä vie soittaen sävelmää Tie meitä kuljettaa kohti aamua verenpunaista Vain kuolema meidät erottaa kohdatessamme valon nousevan Pelko vie meitä pois, pelko vie täältä pois Uuteen maailmaan meitä vie Pelko vie täältä pois, kohti kuolemaa valkeaa

Submitted by Grave666 — Apr 26, 2025

Murheet päivien perässäin kulkkee Kipu niskassa taakaksi saakka Unelmat elämän tuhottu maahan syvälle multaan Ei pelko anteeksi anna Yksin saan vajota pohjaan Ei kuolema jaksa odottaa Se mua kuljettaa Haudasta hautaan surusävelmiään kuolema soittaa Rikkoen kehon, pienet unelmatkin peitoten alleen tämän maan Sineen taivaan suru kasvoni piirtää Kylmän taivaan alle suruni jää Taivaankansi on kuin kivinen pelto Pelkkää tuhoa, kuolemaa Louhittusydän ei pois huomista sulje Päivät iäti toistavat toisiaan

Submitted by Corpse Grinder — Apr 26, 2025