Mielenvalta

Mieleni valtaa kuoleman varjon laaksossa Ikävöiden rauhaa kehdossa, nyt palavassa Elämä tuuleen pian tuhkasta hajoaa Suruhuntuna pukee surussa uinuvaa Ei enää kauaa, laskeutuu yö Joka ei lopu koskaan Kuoleman mailla, kun hiljaisuus lyö On jatkettava matkaa kohti rauhaa Ei toivoa, ei uskoa elämään Pimeys vierellä on ikuisesti kulkeva Ei anna rauhaa, kipu suurempi kuin koskaan Kuinka kauan aiot uinua surusi varjossa? Kun synkän virran mukana kuljet kivistä laitaa Etsien rauhaa, joka tuskan sammuttaa Kaiken alleen jättäen, elon laskien Autuuteen, hengettömään olemattomuuteen Suonissasi virtaa kyyneleistä musta virta Joka sydämeesi petaa pesää Ja virrasta vuotaa joki, joka kuohuu valtoimenaan Surusi kanssa, mielesi vanki, mielenvalta Elosi taakka, käänteinen voima, ei lopu koskaan Hajoten tuuleen, tunteen tuhka kietoutunut ajan hiekkaan Levoton virta ääneti sananvuoron saa Ei anna rauhaa, tuho suurempi kuin koskaan Kuka herättää surussa uinuvan? Ei enää kauaa, laskeutuu yö Joka ei lopu koskaan Kuoleman mailla, kun hiljaisuus lyö On jatkettava matkaa kohti rauhaa

Submitted by Corpse Defiler — Apr 26, 2025

Portin pielestä poispäin avautuu toinen todellisuus Yksin surujen maille nyt vaivun Käpertyen pois onnellisuus, ei iloa lain Vaikka olikin tuo osa minua Ilmojen halki kylmyys pyyhkien pois kaiken elävän Jään alle minut jättäen Pettymys valtaa mielen sairaalloisen Pelkkää usvaa, ilot haaveiksi jää Ei ole mitään Mieleni murtuen Kasvonsa kääntäen, te kaikki Ei, en matkalla mihinkään Valheet elämän minut veivät pilkkopimeään Mielen vanki ikuinen Pois kai löydä koskaan en Jos vain kerran oivaltaa Kaiken se vain heijastaa Sanat julmat kirvoittavat Kääntäen maat, kääntäen esiin huolet Kuin varkain kasvaen katkeruus Veitsen lailla arvet auki piirtyen Silmistä näkee sen kuinka sisältä sattuu Muistot esiin astuu taas koskettaen Ei tätä tunnetta kohdata voi

Submitted by Infernal Flame — Apr 26, 2025

Iankaikkiseen uneen Vaipuu maailma syksyn jälkeen Sen kaikkeus peittyen lumeen Jäänyt pois mitä tarvitsen Et kuule kuinka järvien linnut laulaa Tätä rikkautta en pysty jakamaan Elomme vuodet, padot lopullisesti murtuneet Olet poissa Olet poissa Lasin takana menneisyys, paikoillaan Kiedon käteni ajatuksiin Nyt olet poissa Vielä kerran jos voisin Katsoa sinua suoraan silmiin

Submitted by Warbringer — Apr 26, 2025

Evätty on elämä Niin luulin vaikka toisin on Elämä sittenkin minua tarvitsee Oman nimeni tähden Oman nimeni tähden Kaukana kaunis varjoissa kulkee Menneisyys svaipattu pois miltei kaikkineen Sinä teit sen kaiken mitä silloin uhosit Verinen virsi puiden latvoissa soiden Metsissä kurjuuden suo tehden vaivoin tuloaan Vieden kehosi kauniin pois luotani kokonaan En polvistu, en kumarra, kaikkeni annan Otan vastaan kirotun elämän Oman nimeni tähden sitä käyn Oman eloni Oman eloni tähden

Submitted by Celtic Frost — Apr 26, 2025

Ei jäänyt ketään, jäljet meren rantaan vie Elämä vaiennut täältä kokonaan Päivistä harmain kun itseni kadotin Tajusin, kuinka tyhjyys huutaa Kaikista vaikein on ankkuroitu tuska täältä kiskoa pois Langetettu aika, ikuisuus Toista kertaa ei enää jaksa, ei voimia odottaa Kuka taakkani kanssani jakaa Aallot kauas veivät minut kokonaan, kokonaan Pois päältä pilven harjanteen Hukuttaen aallot minut kokonaan, kokonaan Elämältäni vienyt kaiken Kuulen vielä kuinka sanasi soi Läpi mieleni harmaan ja kaipuun loputtoman Yhä täällä minä odotan Kaiken menettänyt, sinut Padottu onneni virtaus Surujeni valtameri ankkuroitu mieleni pohjaan Olen täällä yksin Kauas aallot veivät pakottaen pohjalle minut Ei kuule kukaan Aallot kauas veivät, pois luotani sinut Pois luota kauneimman rannan

Submitted by VladTheImpaler666 — Apr 26, 2025

Kivenä kylmässä vedessä, pohjalla kaivon On mieleni tunnoton, sydän turta Ajatukset pelkkää harhaa Ei palosta enää minulla tietoakaan, vain mustaa Olisin kuollut jo monta tuhannen kertaa Jos katse voisi ihmisen tappaa Kuihtunut vilja soraisen pellon Ravinnoton maa odottaa ottajaa Iskien alas polvilleen, osuu ja uppoaa Elon kulku pitkin soita, ei kukaan pahaa voita Kaikki loppuu vasta kun pois mi kuolen En ole mitään, olen ilmaa Selkääni isket terävät kyntesi Mieleeni tarttuen tiukasti kii Maassa makaa pieni poloinen Heikkona makaa Olisin kuollut jo monta tuhannen kertaa Jos katse voisi ihmisen tappaa Kuihtunut vilja soraisen pellon Ravinnoton maa odottaa ottajaa Iskien alas polvilleen, osuu ja uppoaa Elon kulku pitkin soita, ei kukaan pahaa voita Kaikki loppuu vasta kun pois mi kuolen En ole mitään, olen ilmaa

Submitted by Corpse Grinder — Apr 26, 2025

Surujenlaakso surullisen kauniissa surujeni maailmassa Raskas on lento murtuneen pienen ihmisen Sumuisessa ilmassa, usva estää näkemästä Sen kaiken nähnyt olen kertaalleen Juurtuneen pahan, sen menehtyneen Rakentanut palasista yhä uudelleen Vannonut nimeen totuuden Kaikki mitä jätin ei jäänyt tänne pidempään Sanat jotka sanoin ei vienyt mua mihinkään Olenko ainut kuka harhailee Ilman suurempaa tarkoitusta Elämän mittainen on joki mikä kohisee Pinnalle pääse ei, vaikka voimani ei ole vielä ehtyneet Sisälläni hakkaa joen pohjaan hukkunut sydän Olenko valmis? Olenko valmis luopumaan? Maailman edessä polvillaan En ole ikinä valmis En valmis koskaan muuttumaan Tämän loputtoman pahan edessä milloinkaan Sitten heräsin Painajainen mikä ei totta ollutkaan Hukkunut sydän selviää Maailma asettuen uomiinsa Pois pahan luota Kauas surujenlaaksosta Valo peitoten pimeän Aamu aukeaa

Submitted by Iron_Wraith — Apr 26, 2025