Peilikuva

Tyhjyyden äärellä tumman veden Ihollain kolea lokakuu Vastavirta kutsuen luokseen Sen sointiin voisin kuolla Kaiken kokenut kärsien Molemmat puolet nähnyt sen kauneuden Nyt silti luovuttaa en voi, itselleni anteeksi antaa En koskaan Maalattu peilikuva Katsoen minua katkeruus Mitä ikinä päätän niin se on väärä tie Pohjalle vajoten peloissaan yksinäisyys mukanaan Ei se tunne vaan todellisuus mikä tänne jää Peloton matkaaja vai kaikista heikoin Saanko luvan parempaan elämään Peilikuvako sen kertoo Särkyneet reunukset ikivanhan kehyksen Niin kauas kuulen huudot kun ne lyö läpi yön Vieden voimat kaiken mukanaan En rakkauttani löytää voi Kahlittuna vankina oman maan Revitty maa se juuristaan loppuun palaa Peilissä kasvot riutuneet kurjuutta maalaa On tuhlattu vesi On kuivunut maa mikä ei kanna Kasvattaa vain eloa pahaa Niin kaikuu läpi yön pisarat sateen Kaiken kuulen sen, mikä on luonut minulle kauneuden Tähtivyön, taivaan kirkkaan Kylmyyttä julmaa en luoksein kaipaa Poljen allain riutunutta elämää En saanut mitään, enkä ketään Tuhlattu vesi, poltettu maa Elämältä ei mitään Ei yhtään mitään mitä antaa

Submitted by Dahmers Fridge — Nov 10, 2025