Syttyköön toinen aurinko

Ken uskovi toteen ken unelmaan viis siitä kun täysin sa uskot vaan Sun uskos se suurin on totuutes - usko poikani unehes.

Submitted by VladTheImpaler666 — Apr 26, 2025

Ahneuden siemen kylvetty on Se vahvasti itää syvälle juurtuen Täyttäen tyhjyyttä riitä ei mikään Kauemmas itsestä pois aidoista Itseään vastaan kääntyy nuo pelokkaat Aikaa joutuvaa vastaan tulevaa Unessa kulkeva muiden ohjaama Vertailevan tajunnan vankilassa Menkööt valkeus Tulkoon pimeys Varjo joka elää valosta herää taas uudelleen Laskeutukoon yö ylle aistien hurmoksen Päättyvi päiväsi kuluneet ovat tuntisi Elon päivät halussa eletyt yli tarpeen keräten kohtuuden unohtaen kaikesta viimein luopuen Syttyköön toinen aurinko Sokeina parkoina persoonan vankina Syttyköön toinen aurinko Eksyneiden laumoissa kierrät vain itseä kauemmas ydintä Muiden kautta eläen keskipisteessä Kehää kulkien toistaa itseään Ahneus pelko ja kateus läsnä Ei muita jumalia alla tämän auringon Syttyköön toinen aurinko Sokeina parkoina persoonan vankina Syttyköön toinen aurinko Väärällä vaa´alla punnittu hukattu häväisty elämä

Submitted by NecroGod — Apr 26, 2025

Elo kurjuuden syövereissä kun maailmaa vastaan heikot kapinoi Hyväntahtoiset etsivät paikkaansa alleen tuolia eivät saada voi Huominen ja suree kansa joka vääryyttä osakseen saa Pahuudellakin on ottajansa Yksisuuntainen ei toivottuun tulevaan Kaikesta näkee jokaisen omakuva erilainen Kylmän tyynyn päälle pään painaen Minussa elää syvä kuollut maa Raajaton sielu vailla elämää palavaa Ahdas on mieli joka perässä mataa Askel taakse ja vapaa kulkemaan Sisällä kytee voimakas palo elämään Epävarmuus estää mitään tuntemaan Kahleet irti ne revin vaikka väkisin Ei ole ketään ei kukaan minua saa Ei ole paikkaa ei kukaan minua halua Maassa makaan itsesäälissä kylven läpi tämän ikävän Eloni täällä maailman päällä kauan kestää Kipuni täällä maailman päällä Viet sen pois

Submitted by Nargaroth — Apr 26, 2025

Aika jättää Tuulet suuntansa muuttaa Paikoilleen hiljentyvät Sulkeutuu ovi huomisen Vuosi vuodelta Vajoat kohti syvintä pohjaa Pian multa muistosi peittelee Hiljainen huuto kaikuu Seinille jotka ei kuuntele Elämä peittyen kauas pimeyteen Niin hauraana elää Kulkien elämän nuoraa Polvistuen tuonen virtaan Kuolemasta juomaan Hiljaa odottaen Menetyksen aaveita Syvemmälle unholaa kaivaten Itseään hukuttaen Vuosi vuodelta vajoan syvemmälle multaan Kaipaus kehoni voimallaan syleilee Vaimennettu huutoni kaikuu tyhjyyteen ja pimeyteen Suruni alleen vuodet peittäen

Maa alla jalkojen kuin sirpaleet jotka käteeni viiltävät janan elämän pirstoutuneen mua satuttaa Revittyihin vaatteisiin kietoutunut Kahleet elämän viitoittavat kulkijaa Viekää pois tuo kuolema Kirkas taivas meren yllä syleillen sen avaruus Korkeuksiin kauneus kohoten Ei kukaan voisi meitä satuttaa Ei nyt ei koskaan Ja niin taakse jäivät päivät ilon sen sekunnin kun pimeys nousi ylös kuohuistaan Repi auki kaiken pahan jo pois menneen Ei kukaan voi saada tuntemaan rakkautta jos elämä jo kuollut on Ei pilvilinnaa kestävää unelmaa luoda päälle sortuvan maan Alla taivaan särkynyt Niin viaton yhä elossa Niin repii sisäinen pimeys Kyntensä taistoon teroittaen Iskien miekkansa jäiseen maahan todistaen Alkakoot vaikeudet väistykööt valkeus

Kasvanut olen sinuun samaa verta samaa lihaa Sydämeni aukaissut minä sinulle kokonaan Pahuus haudattu maahan alle taivaan kirkkaan sinisen Ikuinen tuska loitonnut kokonaan Minusta koulittu pois kaikki viha on Onnellisuus merkki uuden elämän Taakse jäänyt painajainen paha menneisyys Sinun kanssasi kauas kaukaisuuteen Käsivarsiltani sinut lasken Ikiuneen lohdulliseen Lasittuneen katseesi tunnen Mieleni maisemiin kasvojasi vasten Näen sisäisen rauhan syntyneen elämän loppuneen Vastavirtaa kohti rauhan tyyssijaa Viereltäni poistunut pala sinua elämää Niin repi alas kaiken kauniin onnellisen Rakkaalleni laulain hyvästit jää

Submitted by Infernal Flame — Apr 26, 2025