Vapaus

Hän lauloi äärettömyyksistä, joissa kohtisuorat viivat koskettavat jälleen toisiaan Ja kaiken moninaisuudesta, joka kumpuaa vain kaiken yhteydestä Eikä ole ainetta, jossa ei ole henkeä Eikä palavaa soihtua, joka ei olisi ihmisen vertauskuva Mutta enin hän lauloi elämän katkeamattomasta ketjusta, joka kiertää iäisyydestä iäisyyteen Joka kimaltelee aamuruskon kullassa ja vipajaa meitä vastaan tähtiöisen metsälammen syvyydestä Eikä ole pääsyä siitä pois eikä siihen sisälle, mutta me itse voimme muuttaa pakkomme vapaudeksi Vapaudeksi...

Submitted by VladTheImpaler666 — Apr 26, 2025

Sanasi kaikuivat pohjattomaan syvyyteen Repien raajat ristille yksitellen Kuolleet unelmat taakkana raahautuu Pimeydessä vaeltava hautaansa kaivaa Mieli viimeisen kerran särkynyt liian syvälle vajosi Ovat vääristyneet muistot onnesi polttaneet tuhkaksi Elämäni kirja kannesta kanteen on halveksittu Käärmeet mielikuvilla ovat syyttömien vereen sen tahrineet Nuo loiset toistensa varjoista ruokkivat saaden elämälleen tarkoituksen Mutta voitko perkeleen poloinen vannoa ettet itse päivänvaloa pakene? Kirves isketty kiveen olet kylmä ja kelvoton Kaikki kauniit hetket mullan alle jääneet Inholla vähätelty mädällä valeltu Sielu puhdas valkoinen on nyt turmeltu kadotukseen On pimeydessä vaellettava matkansa jotta tuntee saattajansa Sinä saatanan hylkiö Toinen toistaan pahempi Kun maailma syttyy liekkeihin Meidät kaikki samaan arkkuun lasketaan

Submitted by Corpse Grinder — Apr 26, 2025

Vaiennut laulu tuo yhteisen elämän Annan anteeksi eilisen Sanojesi jälki kovin tuskainen Kuolleet unelmat, syvä ahdistus Ei toivoa lainkaan, en henkeä saa Varjojen maille unelmat jää Pimeyteen eksyen kuolee rakkaus iskee suoraan sydämeen Saapuu kylmyys ylle meidän viimeisen yön Maan alle peittyen murtuneet haaveet jotka meitä yhdistää Yksin jään On sanasi satuttanut ennenkin, silti vuoksesi koska vain kuolisin Haudattu pelko syihin varjojen kurkoittaa pinnalle kylmän maan ...vailla halua elää Ahdistus oman elämän, kasvot kohti huomisen pimeää Tulevaisuus luokseni saapunut on; yksin tähän kylmään nyt seisomaan jään

Submitted by Immortal — Apr 26, 2025

Suruni vanki tässä kolkossa maassa Mieleni maalaa kylmän auringon Rakkaus muistoiksi muuttunut on Yksin jäänyt Iskiessään kaipaus rikkoo sydämen Kaiken onnen alleen peittäen Varjojen mailla yksinäinen sielu kulkee kohti pimeää ilman toivonkipinää Pelon vallatessa pienet silmänsä sulkee vaipuen yksin ikuiseen ikävään Raskas mieleni maassa kerään rohkeutta huomiseen Surulleni lupauksen annan ikuisen Suruni kanssa kaksin kaunista luoden valheiden verkkkoon kietoutuen Nyt sinut syliini suljen

On taakseni jäänyt, kuljettu se tie mitä pelkäsin Murheet joeksi vuodatettu, teot anteeksi annettu Silti mikään ei palaa ennalleen Paljon on muuttunut Matkani alkanut kohti uutta ja kaunista Menneisyys tuhkaksi palanut Pelko ja ahdistus saatettu hautaan On koittanut aika vapauden, uuden elämän Nousten siivilleen kohti vapauteen Huutoni kauas kantaa vieden kaiken mukanaan Se ei mee kulumalla pois On arvet iäksi jääneet Se ei vie onneani pois matka ikuiseen vapauteen

Submitted by MetalElf — Apr 26, 2025

Sodan jaloissa kuljen jättäen taakseni elämän Edessäni vain tuhoa, en paikoilleni jää Perässäni portit suljen polttaen sillat ikävän Nyt kaikki on poissa, nyt kaikki on poissa Suljen minä silmäni kaikelta Sisältäni olen täysin voimaton Suljen pois myös sen loputtoman yksinäisyyden matkallani kohti täydellistä onnea Astu pelkojesi valtakuntaan missä väkivalta määrää Loppu elämäsi olet levoton Astu surujesi valtakuntaan missä rakkaus kaiken määrää ja loppu elämäsi olet onneton

Minä kuljen, aika jättää vuodet taakseen muistoineen Hitaasti silmäni suljen, alkaa matka tuo minun viimeinen Tuokaa luokseni se hetki, jossa yksin ole en Tuokaa luokseni se hetki Ilman pelkoa sitä odottaen Hiljalleen maaksi muuttunut, elämäni kadonnut Hiljalleen maaksi muuttunut, muistot rakkaat ikuistettu

Submitted by Dahmers Fridge — Apr 26, 2025