Rankarumpu

Kun lehtojen hämyssä Soivat laulut ankarat Ovat tuskin perillä Kun he sinne kaatuivat Pojat äidein armaimmat Siihen rinta rinnan juoksivat Suoraan vastatuleen Ison tammen juureen Pehmoinen, hento villa On valkolampahilla Aurinko paistaa yllä Komean kotomaan Sininen taivas ja valkoinen maa Sieltä ehtootähti hohtaa hopeaa Sininen taivas ja valkoinen maa Niin mä näen tämän komean kotomaan Sininen taivas ja valkoinen maa Tuli palavana loimuu muinainen Sininen taivas ja valkoinen maa Siispä kaiu, laulu uljas kultainen! On tammen alla hiljaista Kun tuli ehti riipaista Nyt kurjet saapuvat Ja tikka takoo tammessa Ajan jälkeen ei mikään vaivaa Ei tuskaa, joka kaivaa Oi kallis syntymämaa Pehmoinen hento villa On valkolampahilla Aurinko paistaa yllä Komean kotomaan Sininen taivas ja valkoinen maa Sieltä ehtootähti hohtaa hopeaa Sininen taivas ja valkoinen maa Niin mä näen tämän komean kotomaan Sininen taivas ja valkoinen maa Tuli palavana loimuu muinainen Sininen taivas ja valkoinen maa Siispä kaiu, laulu uljas kultainen! Eteenpäin on pakko päästä enkä tulivoimaa säästä Edessäni lentää maa Vaan periksi ei antaa saa!

Submitted by Warbringer — Apr 24, 2025

Ensin tyven, sitten myrsky pysähytti laivatkin. Ankara soutu ja veneen riekaleet alta ammuttihinkin. Auta muu kun uira ja sukeltaa niin pitkälle kun suinkin. Väistellä luotipihunoita vedessä, helvetin kohmeen kylmänkin. Ei ole järjen hiventä taistella sekopäistä kuningasta vastaan. Ei ole kuultu kiitoksen sanaa suurimmista voitoistakaan. Tapa sen kun kerkeet ja joka tapauksessa, tapatat ihtes Niinku tapana on! Annetaanpa joka talonpojalle takas viinanpoltto-oikeutensa. Kirkonvierestä alkas kuulua kapakasta ilosta lailatusta. Sieltä kelpo kuullakin saa valekuninkaan suosion rappiosta, Tyhjä on yrittää entisten veroiseksi turhilla valloituksilla.

Minne oot menossa vai takasinko tuut? Reppu rähjäinen, soratietä suus? Onko matka ollut pitkä vaiko siintääkö silmääs lokoisa tulevaisuus? Siellä mullikat jo mettäs luikkivat Samaan aikaan joutsenet kun saapuvat: Vastas reissunpäältä rihmo, äijän rähjä, sylkee suusta sätkäsen ja räkäsee: Aita kaatuu jos on seipäät liian pitkät. Parempi on risunenkin aitaus kun ilman. Aita kaatuu jos on seipäät liian pitkät, Parempi on airan vittankin kun kuivin suin Ettikkönä sarkaa vai työkö sinnuu jahtaa? Ookko saanu viljaa niin kun laiska paskaa? Onko matka ollut turha vaiko painaako repussa kultana omaisuus? Ei niin huanoo hiahoo ole näkynyt, johon ei komeinkin härkä vääntynyt, Vastas reissunpäältä rihmo, äijän rähjä, sylkee suusta sätkäsen ja räkäsee: Aita kaatuu jos on seipäät liian pitkät, Parempi on risunenkin aitaus kun ilman. Aita kaatuu jos on seipäät liian pitkät, Parempi on airan vittánkin kun kuivin suin Ookko saanu tien neuvvoo enempi kun leipää? Onko tullu vierahasta surko? Onko jätetty sut risuaitain taa sinne minne ei naisen silmäkään saa? Jotta on sitä köyhälläkin annettavaa, jos ei muuta niin rakkavuutta vaan. Vastas reissun päältä rihmo, äijän rähjä, sylkee suusta sätkäsen ja räkäsee: Aita kaatuu jos on seipäät liian pitkät. Parempi on risunenkin aitaus kun ilman. Aita kaatuu jos on seipäät liian pitkät, Parempi on airan vittänkin kun kuivin suin.

Submitted by Lake of Tears — Apr 24, 2025

Mettä muuttui eläväksi Kun kahden puun välissä hiisi, karvainen ja saarnaava, Maan henget nyyhkyttivät. Heinän tuoksua koko maailma, kuuluu etäistä laulua. Sysimustat tuulet puhkuvat paksua synkkää sumua. Mettään kun tulenpalavana hietaan jalat painuvat Mettään kun tulenpalavana hietaan jalat painuvat Sen utuinen harso kietoo otteeseen Keinuen varjojen syvyyksiin hämärä käy. Liekit tulen nöyrää sielua tanssittaa ja tuulet joka sen sammuttaa. Puen palttooni paksun sen alle peittelen haaveeni. Muuten en halaja enkä saa. Elää luonnossa voima, keinuttaa sylissä säteiden. Pilvet, virrassa, tuulen kantavassa, sointi tuulen, tanssi auringon. Mutta kun tulevat sateet, raivoavat siinä kurkihirret koetuksella Kipin kapin juosten alta pois mutta virtaanpa sukelsivat.

Kun päivän yötä odottaa Vaan hämärä ei alakkaan Silloin yö vie toisen Ja aamua ei näe kumpikaan Vaan kelois tunto tulevan? Hetken viimeisen sen kumaran Kellois ehtyy aika odotan Se lepo on tuon kulkijan Käy Kalmistoon näkyy pää taipaleen Käy Kalmistoon päättyy päivät voipuneen Käy Kalmistoon näinkö loppuu jo tää? Käy Kalmistoon elo luita kylvää maan poveen routaiseen Koht' ei laulu tuuleen tartu no ei vartu, no ei pieninkään Syvän järven pohjaan sortu Unohtu, ihan yksinään. Ken kyntäjän viittaa sovittaa maan rakoseen hän itse joutaa. Huono kirveellä niittää itse taipuu ja kuolo kiittää Kuka kirvestä käyttää? Alla puuta no vaiko luuta? Ken sillä oikeutta jakaa Sen verellään suapi maksaa Janona elo vaiko kuolo Onko luoja vai suruntuoja? Kirves kalloon kolahtaa Musta kuolo päähän koppaa Käy Kalmistoon näkyy taipaleen pää.... Käy Kalmistoon päivät unholaan jää.... Käy Kalmistoon näinkö loppuu tää? Käy Kalmistoon elo luita kylvää maan poveen routaiseen

Submitted by Corpse Defiler — Apr 24, 2025

Syvän unen, rajani Käen kuiskauksen, sanani Tuulenvireessä kesän Kuunvalon kajossa Kesäyön, taikani Viisaudet, lauluuni Mut lauluni se soi vain ikävästä Kuulen kuvan, kaivattuni Etsiskelen, säkeitäni Lauluni tästä, hulluuden hämärästä Nuottikota, kummulla Siellä puiden katveessa Savu nuotion tuoksuu jo tänne tullessa Nyt on aika laittaa hihat heilumaan, Soita poika soita Rankarummun tahtiin Revi harmonikkaa Että väki innoissaan Soita poika soita rankarummun tahtiin Revitään silleen, että ryyppään laittaa raittiin Soita poika soita rankarummun tahtiin Hakataan ne ikävän halot vähän sassiin Soita poika soita, soita poika soita! Ehtoo laskee hyvänä Ei häivää ikävästä Varmaankin tuuli nukkuu Jo suon äyräällä Äkkiä kajahtaa soimaan Laulunsa, uljaana Kaikki tulen värit, keltaista ja punaista Kohtalo ei kipitä, ohitsemme ikinä Meillä graniitin kasvot on hymyinä Vaakakuppi hyppysissä Olispa ollut viisautta Tarpeiden mestari Ja huudan veljet

Submitted by Celtic Frost — Apr 24, 2025

Laajemmille mannuille tästä pian lähden kun ei ole minusta asujaks kylille. Korpeen painun kun mies siellä on isäntä, tekee minkä osaa ja on miten tahtoo. Mukaan otan metsän- ja veden pyyntivehkeet ja tokkiinsa myös miun, puoliskoni parhaan. Josko löyän paikan jos ei hallanpesää, siihen vierrän kasken, jossa heinämaata riittää. Heinämaata rannan alavasta. Vaikka kivee kasvas, pelto perkele ne siitä heivaan, vaikk ois järkäle. Kiven kupeen kasvaa makein maa. Siitä korsi komiasti kasvaa taas. No perkele. Siitä korsi komiasti kasvaa taas.

Submitted by Finntroll — Apr 24, 2025

Kun taivaskin sammuu Ja ehtoo laskeutuu Utuiseen veteen. Hitain vedoin airon Jälkeen joka vedon Jättäen pyörteen. Ja laineiden valkeat vaahtopäät kulkevat, Ennen kuin kiireesti rannoille lyö. Ja saarilta honkien siluetit nousee Kätkien karikot rannoilta sen. Soi äänensä surullinen Yllä järven synkän hiljaisen. Mustakurkku-uikku kupeet sen, Ovat niin ruosteen punaiset, Viikatelintu!... Nyt kylminä öinä, nähty miehen hahmon vaeltaa rantoja. Mustakurkku-uikku olallaan istuvan, he kertovat sen.

Submitted by Warbringer — Apr 24, 2025

Älä mene meren mukaan Se iskee ja iskee pään kallioon, Mene sinne missä maa taipuu Askelien mukaan Jätä itsen kesätuulen lämpimään, pehmeään uneen Niin kuin kotka liidä kauas taivaalle, sineen. Ja nouse! Sarastavaan taivaanrantaan, kevät aamuun tai syksyn värien niityn, Liidä läpi usvan, raikkauden. Ennen kuolon valtakunnan, tuskan, Elämän petoksen ja kauhun hämärtyvän ehtoon taivaanrannan Loputtoman silmänräpäyksen Vailla toivoa lohdusta Pelossa paljastumisen ilman armoa päivään viimeiseen. Kalkkikiviportaikossa, Mantelipuun lehvikossa Katson rannan tummentuvan Melkein kuiskaten. Joka yö mainingit kohisevat rantaan ja Niiden alla virta kiskoo minut alle veden vieden ulapalle Mutta nousen

Submitted by Corpse Defiler — Apr 24, 2025

Marssii kalossit kopisten On kevät kalsa ja sateinen Kulkee pitkin askelin Ei viima vihmo enää vaivoihin Uhrilehtoon varjoisaan Kun sinne viimein saavutaan Ei sieltä lähdetä milloinkaan Siellä mullan alla juhlitaan Täällä ei maita raivata Eikä pyydetä lihoja Täällä ei kasva viljoja Eikä koskaan enää tarvi sotia Kohta yhdeksän urosta jokaikisestä lajista Lehdossa uhrataan Ja oraakkelilta udellaan Delfoin Apollonin Cumaen Sibylla Tapio, Artemis Maaemot ja vuoren väet Delfoin Apollonin Cumaen Sibylla Tapio, Artemis Maaemännät ja vuoren väet Ahti, Poseidon Ukko ylinen Kratti, Kekri, Rongoteus Täällä ollaan kaikki hiiden väet

Submitted by Sexy Gargoyle — Apr 24, 2025

Voit kyllä mennä, Voit kyllä mennä Jos on jalkasi rauhattomat.. Onko kellosi lyönyt, Kellosi lyönyt Aikansa lyönyt jo aikoja sitten? Tuuli on tullut ja puhaltanut Puhaltanut loisteen hiuksistasi Onko tuuli jo tullut ja puhaltanut Lempeän leimun katseestasi Merenranta pauhaa Ei aalloissa rauhaa Hevosen siluettiko siellä laukkaa? Verestävä taivas Se upottiko laivas? Vai auringon laskevan kylmyyskö vaivas? Olit nähnyt polut säälimättömät Nähnyt aaveet kalpeat, Juossut liian syvään mereenkin joskus On liian kylmää vedessä Näin myöhään... Hän vetten pinnalla Kuin harhainen höyhen On tuuliajolla Mutta tarrautunut oksiin Hiukset heiluu laineilla Iho kalvas kimmeltää Se loistaa kuun valoa Kunnes silkkikangas arkkuun. Jos on totta kuten se lienee Pohjaväri maailman on harmaa Parisen purppuramaalitahraa Voi tehdä sitä taivaan, jollei sitä tahraa

Submitted by Lake of Tears — Apr 24, 2025