Laho
Loistan aatteideni latvoissa Lehtien kuolleiden muassa Kehoni kuin kelopuun katkenneet oksat Jotka soissa syvissä huuhtoutuvat Loisin puhtaassa rungossa Mietteiden saastaisten muassa Luontoni kuin lahonnut havupuun oksa Kaarnan pihkaisen tahraama Pudota voisin lahosta laesta Nousta noista karuista soista Auringon polttavan paahteessa Kuivua, kuihtua syksyn hohteessa Runkoni valosulaa ei kosketa Vain juureni valonnopeudella vajoaa Runkoni ei tunne sulaa poltetta Vain juureni valonnopeudella hajoaa Loistan aatteideni latvoissa Lehtien kuolleiden muassa Kehoni kuin kelopuun katkenneet oksat Jotka soissa syvissä hautautuvat Ontto viisaus kaatukoon taakasta Risuiseen polkuun harhaanjohtavaan Runkoni valosulaa ei kosketa Vain juureni valonnopeudella vajoaa Runkoni ei tunne sulaa poltetta Vain juureni valonnopeudella hajoaa
Submitted by Grave666 — Jun 02, 2026
Aamun kirkkain sarastus painaa kasvoni maata vasten Sen odotan sulavan, kun kylmenee jo aika suven Ennen aikojaan lahoaa, juurta ylemmäs kasva en Kun viimein katseeni kurotan, katson yli valonsäteiden Aamuaurinko sokaisee, en tietäin näe Kun viimein palaan, laho on maa
Submitted by Grave666 — Jun 02, 2026
Pyhistä luolistaan, riitin hurmosta Alta sammalten kohotkaa, henkemme pohjastaan Kalmistoista, kallioista, valvoen valoa Rauniot huuhtokaa, lehtomme lumotkaa Muinainen vartija, silmät sidottuna Varret hauraana soittaa kannelta Ajatonta loitsua kelon juurelta Ainavihanta ei mukaan lahoa Suven taika, maamme taiga Valon aika kutsuu luoksensa Joutsenet nousevat suon haudoista Läpi pimeän verhon, kohti pohjoista Kantaen muistoja, seuraten maisemaa Tuhansien peilikirkkaiden järvien koristamaa
Submitted by Grave666 — Jun 02, 2026
No lyrics have been submitted for this track yet.