Noumena
Album • 2017
This track is instrumental.
Kirouksen kantaja, orja kohtalon Annatko tän maan nielaista sut kokonaan Niittäjä sielujen, oon sua oottanut Ja pysyn vierelläs, kunnes toivo mennyt on Kirouksen kantaja, palauta ihmisyys Kerää voimas ja murra kahleet kohtalon Liekin etsijä, tulen yhdistät Mitä edessä siintää, vain sä nähdä voit Kirouksen kantaja, verestä vahvistut Löydä kunnias maasta heränneiden Unten metsämies, saaliin teurastat Vieläkö uneksit, kun veri sut kuljetti elämään Seisomme risteyksessä, peitymme varjoon kohtalon Löydämme valon pimeästä, kajon heikoimmankin Synnymme nimettömänä, kuolemme tuhat kertaa Näin alkaa pimeyden aika, hiipuu liekki viimeinen Viimeinen
Submitted by MetalElf — Apr 26, 2025
Entä nyt, entä nyt kun kaikki savuun haihtuu En varjoakaan nää (en tänne jää) Vielä nyt, vielä nyt kun askel tyhjää kaikuu Yön mustaksi maalaa Rinta rinnan, hetken verran Nostan maljan, vielä kerran Viimeisen Iloon ylimpään ja suruun syvimpään Kuu kapenee, se meitä vie (viimeisen) Alhoon alimpaan ja roihuun rohkeaan Polkumme päättyy alle sammaleen (Iloon suruun syvimpään) (Alhoon alle sammaleen) (Iloon suruun syvimpään) (Alhoon alle sammaleen) Repiessään meidät he eivät itke Vaan tekevät sen hymyillen Syvyyksistä huokaa tuska soi pimeydessä sanat hiljaiset Viimeisistä hetkistä En irti vielä päästä kaiken muistaen Taas toivo hauras vihaksi palaa Eikä sammu ennen kuin kylmenen Huominen, huominen taas uuden varjon näyttää Siks’ tänään taistelen (tänään taistelen) Vaimeten, vaimeten viel’ kerran huudot hullujen Ja silloinen vaikenen Rinta rinnan, hetken verran Nostan maljan, vielä kerran Viimeisen Iloon ylimpään ja suruun syvimpään Kuu kapenee, se meitä vie (viimeisen) Alhoon alimpaan ja roihuun rohkeaan Polkumme päättyy alle sammaleen (viimeisen) Iloon ylimpään ja suruun syvimpään Kuu kapenee, se meitä vie Alhoon alimpaan ja roihuun rohkeaan Polkumme päättyy alle sammaleen
Submitted by johnmansley — Apr 26, 2025
Katras hiljaisten ihmisten Katsoo pitkin tannerta Muistelee sitä maailmaa Jonka saastaan ihmiselo vajoaa Verellä merkitty sanansaattaja Kantaa elämään hukkuneita Tulen polttamia hahmoja Joita sikiää sen kuolleen maailman tuhkasta Kun elämä katoaa Mätään maahan vajoaa Vaivu kanssain muistoihin Saako kukaan koskaan meitä enää maasta nousemaan Katoaako muisto unohdukseen, taaemmas hämärään Häviääkö totuus kaaokseen, joukkoon harhojen Katoaako muisto unohdukseen, taaemmas hämärään Onko kukaan koskaan mitään oppinut Johtaako tahto iankaikkiseen elämään Onko kukaan koskaan mitään oppinut Johtaako tahto iankaikkiseen elämään Se kulkee kätkettynä Sumuharsoon valkoiseen Verenperintönä ajasta On ikuinen muisto kuolleen maailman tuhkasta Kun elämä katoaa Mätään maahan vajoaa Kun elämä katoaa Mätään maahan vajoaa Vaivu kanssain muistoihin Saako kukaan koskaan meitä enää maasta nousemaan Katoaako muisto unohdukseen, taaemmas hämärään Häviääkö totuus kaaokseen, joukkoon harhojen Katoaako muisto unohdukseen, taaemmas hämärään Onko kukaan koskaan mitään oppinut Johtaako tahto iankaikkiseen elämään Onko kukaan koskaan mitään oppinut Johtaako tahto iankaikkiseen elämään Maailma katoaa Kun lopulta avaa kuolema portin ihmismieleen Maailma katoaa Kun lopulta avaa kuolema portin ihmismieleen Maailma katoaa Kun lopulta avaa kuolema portin ihmismieleen Maailma katoaa Kun lopulta avaa kuolema portin ihmismieleen Kun elämä katoaa Mätään maahan vajoaa Kun elämä katoaa Mätään maahan vajoaa Vaivu kanssain muistoihin
Submitted by Immortal — Apr 26, 2025
Yö, reitti pimeä, vain yllä tähtivyö Syliin sammalten kaadun Niin, kerran vielä vaivun haaveisiin Kunnes muistoihini maadun Olin kaukokaivannut,tietä raivannut, kauan etsinyt Siks’ periksi en antanut tai vähään tyytynyt Sinä virvatulissa, haavekuvissa, valveunena Kutsuit mua luoksesi yön morsiamena Jään vierellesi aamunkoittoon lepäämään Tämä unta on, luulen Saan lumoutua katseestasi uudestaan Soi sanas’ kuiskeena tuulen Olet vastapainona, vastavoimana, vastarannalla, Jos jääräpäänä väärään suuntaan tahdon kulkea Sinä intomielenä, kehonkielenä, intohimossa Elonuskon auringon saat roihuun minussa Huhtikuun huumaan antaudun Painuu unholaan hyinen, raskas talven maa Huhtikuun huumaan antaudun Luotan huomiseen, kun minut nostat kirkkauteen Huhtikuun huumaan antaudun Painuu unholaan hyinen, raskas talven maa Huhtikuun huumaan antaudun Luotan huomiseen, kun minut nostat kirkkauteen
Submitted by Immortal — Apr 26, 2025
Kokka kyntää aaltoja, kohti toivon maisemaa Synkät vedet ylittää Lapset kelluvat, pinnan alle kurkottaa Meren syliin nukahtaa Astun sisään, tänne jään Murhehuoneen hämärään Ei valo raiskaa säteillään, varjoihin jään Varjona kärsimään Manner routainen, lumi kaiken peittelee Halla tappaa kyyneleet Silti ääni vaimea syvyyksistä kantautuu Kohti kädet ojentuu Astun sisään, tänne jään Murhehuoneen hämärään Ei valo raiskaa säteillään, varjoihin jään Varjona kärsimään Verta verestä, sääli kostosta Armo raivosta, itku itkusta Astun sisään, tänne jään Murhehuoneen hämärään Ei valo raiskaa säteillään, varjoihin jään Varjona kärsimään Astun sisään kärsimään Murhehuoneen hämärään Ehkä sarastuksen nään, matkani pää Täynnä toivoa säkenöivää
Submitted by Morgoth — Apr 26, 2025
On suden surma tyyni iäisyys Syöksyy se rautaan, tulessa palaa Alla siiven perkeleen hukkuu hurmeeseen On auki musta maa Viluntuoja voimas näytä Tahrittuna toivo, huomisen laulu Kohtalona jäädä mullaksi maan Piinattuna opas pimeimmän yön Syleilyyn jäiseen tämän maan On aamunkoi jälkeen kylmimmän yön Jälleen nälättää, aistit voimistuu Ole vapaa tulisielu, huku totuuteen Tunne, kiima, palo ja lempi Ero kuolevista jumalista Tahrittuna toivo, huomisen laulu Kohtalona jäädä mullaksi maan Piinattuna opas pimeimmän yön Syleilyyn jäisen kuolleen maan ...
Submitted by Lake of Tears — Apr 26, 2025
Autuas pimeys Hiljaisuus kun sydän ei lyö Synnitön, taakaton Poissa on pahuus maailman Heittäydyn veden valtaan Se kouraisee kaikkialta Syvällä sisällä hengittämättä Hengittämättä Syvällä vedessä on todellisuus Hitaammin aika käy Kun kantaa saa astiaa jumalten Autuas pimeys Hiljaisuus kun sydän ei lyö Heittäydyn veden valtaan Se kouraisee kaikkialta Syvällä sisällä hengittämättä Hengittämättä Syvällä vedessä on tulevaisuus Sinä heräät maailmaan Tunnet viileän ilman Sitä hetkeä muistelen Kunne aikain päättyy Ja heräät totuuteen Näet lempeät kasvot Minä sinua syleilen Kunnes aikain päättyy
Submitted by Infernal Flame — Apr 26, 2025
← Go back to Noumena