Loppuun ajettu

Ei ollut enää väliä, minne minua vietiin Miehissä pitkin kyliä, sidottuna tähän hemmetin kiesiin En vain jaksanut enää ravata tyhjän perässä kuin mikäkin kaakki Ei arkun kantta vielä avata, liian äkkiä on ohi kaikki Minä koiraksi kotimökin taa tahdoin muuttaa ja rauhassa olla Sieltä rakkaitaan vahtia saa, vaikka olisinkin tällainen nolla On se kumma, kun tehdään kunniaa sille, joka löi jalkansa poikki Vaan se, jolla on päässä huminaa, sitä poloista häpeää kaikki Hetken levätä minä halusin, kun ei pysähtynyt maailman ralli Viinan voimalla sitä yritin, se on meillä se ainoa malli Hanskat tiskiin minä pudotin, ei rauhassa annettu olla Niin turhaan armahdusta odotin, olin turhaan tuomiolla

Submitted by BloodShrine — Feb 14, 2026

Kadonnutta unelmaa etsin lasin takaa Ei näy ikimetsää, vaan paskaista taajamaa Takaa kaihtimen ulos katselen Siellä ketjut roikkuu housuissa jokaisen Kenen luvalla sinä täällä kävelet? Pitkin katuja eespäin matelet? Puhu, äläkä enää lässytä Kohta räkä valuu ja jotain perästä Otan vaaka-asennon edessä television On aika tietokilvan ja rahapalkinnon Suu vaahdossa huutaa tyttö mekossa: "Kuinka monta kirjainta on "ei" sanassa?" Nainen ruudussa sitten tiukkaa minulta: "Mitä keittiössäsi ehdit kokata Kymmenessä sekunnissa?" Siinä ajassa minä ehdin vain kirota En näe suurta valoa En sitä elämän paloa Ei periaatetta jaloa Vaan vituttaa niin, ettei veri kierrä Sitä vihan määrää tiedä ei kukaan Minkä joudun kätkemään Täältä en saa ainuttakaan mukaan Joudun yksin lähtemään Vaikka kuinka yritän ja häärään Aikaan saa en parempaa Vaikka luulin, että täällä määrään En silti mistään päättää saa Aika ohi meni sen, kolmen kuutosen Satayksitoista uusi luku on petojen Nuori ihmisen, ruho sikaeläimen On mulla kanan muisti ja nälkä hevosen En löydä sisältäni porttia En elämän valttikorttia Sillä olen sitä toista sorttia Vituttaa niin, ettei veri kierrä Sitä vihan määrää tiedä ei kukaan Minkä joudun kätkemään Täältä en saa ainuttakaan mukaan Joudun yksin lähtemään Vaikka kuinka yritän ja häärään Aikaan saa en parempaa Vaikka luulin, että täällä määrään En silti mistään päättää saa

Submitted by BloodShrine — Feb 14, 2026

No lyrics have been submitted for this track yet.

No lyrics have been submitted for this track yet.

Jollei kohta ala sataa rahaa kaatamalla Taitaa tämän pojan koti olla taivasalla Ellen sitten palaa sinne synnyinmökin nurkkiin Luonnettani laveaa kätke kukkapurkkiin Huusin hurjaa lähtöäni läpi koko läänin Vuoden päästä palasin jo aivan vähin äänin Kunnes jälleen aloin jonkun pirun piehtaroinnin Niiden töiden myötä nimeen sain sen huonon soinnin Kaikki hyvä, mikä voisi ahdingossa auttaa Kurkusta on alas mennyt Koillismaitten kautta Jätti mulle metsämaita mielin määrin vaari Mutta nyt on juotu joka ikinenkin aari Olen tehnyt synnit, joita kirkkokansa kaihtaa Yhtä usein kuin se kansa pyhäpaidat vaihtaa Niiden päälle olen vielä tehnyt pari uutta Siksi tuskin koskaan saanen armon tilaisuutta Piruko mun kiesini suunnat ties? Ilo meitä elättää Suuret surut selättää Mitä kenellekin jää? Minä olen outolintu Kieroon kasvaneesta puusta lehahdan Kun perään ammutaan Lehtimetsän siimeksestä katsellut oon puuta Jonka juureen haudata voi lihaa sekä luuta Jotta edes kaunis muistomerkki musta jäisi Jollen huomispäivän tullen enää hengittäisi Piruko mun kiesini suunnat ties? Ilo meitä elättää Suuret surut selättää Mitä kenellekin jää? Minä olen outolintu Kieroon kasvaneesta puusta lehahdan Kun perään ammutaan

Submitted by BloodShrine — Feb 14, 2026

Päässäni soi sävel tuntematon Tätä laulua on hyvä laulaa Seinä vastassa on matka mittaamaton Eteenpäin lähden, taas tämä alkaa Läpi linjojen kuljettava minun on Ohi miinakentän ja vartion En tarvitse muuta kuin rohkeuden Ja joka päiväisen mahdollisuuden Määränpäähäni saavun ja istuudun Ketään selkäni taakse en päästä Ympärilleni katson ja varmistun Kukaan yllätä ei mua täältä Tässä istun ja kuuntelen puheensorinaa Tässä istun ja mietin tulevaa Vaikka jokainen nyt mua tuijottaa Tässä turvassa on hyvä olla Tuhkakuppi ja lasi jo valmiina Veistä haarukan vierelle säädän Salainen järjestys, se on olemassa Olen varma, vain minä sen tiedän Tiedän, kuinka voi maailma noin vain hajota Todellisuus hetkessä kadota Väärä lause voi paljastaa haurauden Yksi sana voi rikkoa kaiken Miksi olla en voi vapaa ihminen Niinkuin tuo, joka vierestä kulkee? Siihen pysty mä en Olen sellainen, joka itsensä näin ulos sulkee Elämältä, jolta sen kaiken hyvän sain Mitä toivoa ihminen saattaa Sitä huonoa osaa nyt odotan vain Pelkään aikani loppuvan

Submitted by BloodShrine — Feb 14, 2026

Jottei ylpeyteen vajoaisi Eikä hyvää nöyryyttä kadottaisi Ei poikaa kiitetty töistään Vaan nuhdeltiin ja pahasti Osoitettiin virhe jokainen Katkerasti jälleen muistaa sen Nyt kun vuosikymmenet on menneet Ja hän itse on jo aikuinen Tahtoo polttaa sillat takanaan Sanoutua irti sukupuustaan Olla niin kuin mitään sitä tuskaa Ei olis koskaan ollutkaan Niin hän kaiken menneen kiroaa Silti yksi ajatus vainoaa Vaikka toiseksi elämänsä toivoo Sitä ei voi toisin kirjoittaa... Tahtoo saada täyden vapauden Elää uudelleen koko lapsuuden Syrjään sysätä vaikeimmat vuodet Vaientaa veren vaatimuksen Veriside meitä velvoittaa Veriside kestää elämän taa Siksi poika sovintoa toivoo Ei muuten vapautusta saa Vaan on haudattava kaikki haaveet Kun ei ajankulkua käännellä voi On vastaan otettava aaveet Ne, jotka murhemieltä toi Vaikka toisiamme loukkaamme Vähättelemme ja nujerramme Meistä jokainen pyrkii hyvään Vaikka pahaa aikaan saisimme

Submitted by BloodShrine — Feb 14, 2026

Vaikka hän hyvää yrittää ja hyvää tarkoittaa Niin pettymykset aikaan saa, vaan hyvän karkoittaa Pahinta on, ettei käsitä missä piilee syy Kun kuten omasta itsestään, onnesta etääntyy Kun arki on vaikea taivaltaa, niin silloin kaikki muu On vastentahtoisempaa ja siitä vieraantuu Vain vaitonaisuus ja vakavuus ja kivulloinen pää Ja oman elämän tarinaan pitkä miinus jää

Submitted by BloodShrine — Feb 14, 2026

Tahtoisin kaikkeni yrittää Vaikka näen, mikä edessä on Kaiken jälkeen tiedän, että ansaitsen Tälläisen kohtalon Tänä talvena järvi ei jäätynyt Ensilumi satoi kuitenkin Puoli vuotta se oli myöhässä Ja sen väriä ihmettelin Tule tänne, niin näytän sinulle sen Kuinka arkin rakentaa Ennenkuin tämä tuuli keväinen Meiltä kaiken pois puhaltaa Meidän elinaikanamme Elintilaa lisää me vaadimme Väkipakolla se vietiin ja tuhottiin Miksi vartiotorni ei herättänyt? Miksi antoi käydä näin? Pää pensaassa ja kädet ristissä En oppinut virheistäin Niin paljon minä nyt tahtoisin Teitä neuvoa ja opastaa Mutta surettaa, kun tiedä en Onko olemassa tulevaa Meidän elinaikanamme Teidän kätenne valmiiksi sidoimme Voitteko tehdä muuta kuin luovuttaa? Teidän elinaikananne Muistokirjoituksen te laaditte Tälle kaikelle, minkä teiltä varastimme

Submitted by BloodShrine — Feb 14, 2026