Sarvivuori

On vihdoin tullut aika lähteä eteenpäin. Pian entinen ei paina, sen jätän tänne näin Saunan taa se jäädä saa Viimeisissä sanoissansa kuului vanhus tuumanneen: ”Kohta katkee elämän lanka.” Kertoi sen äkkiä huvenneen. Minä lähtiessäni riisun kaulalla roikkuvan väärinpäin poltetun kirkon: tän muiston turhimman. Ei askel enää paina, jo kaiken täällä näin. Eikä tarvitse miettiä aina miksi mä tänne jäin.

Submitted by NecroGod — Apr 24, 2025

Mistä saapuu se tunne, kun ei hallitse mieltään; missä hulluus ja raivo puhuu yhteistä kieltään? Jokin ulkoinen voima, joka pimeään töytää vaiko minuuden palanen, joka nyt piti löytää? Käsi puristuu nyrkkiin, veri aivoihin pakkaa, vesi kihoaa silmiin, järjen hallinta lakkaa… Kyynelkanavat auki! Veri sekoittuu veteen… käsi tahtoo lohduttaa, mutta ei tiedä, miten. Hiljaa veri värjää kämmenselkää… Älä pelkää, ollaan hiljaa… veri värjää kämmenselkää… älä pelkää, ollaan hiljaa… Mikä vihaamaan vihkii, sekopäiseksi kastaa? kuka teki ja mitä niin? Miksi kukaan ei vastaa? Puhukaa, minä pyydän! Kuulen ajattelunne… Tehän tunnette minut! Ehkä itse en tunne…

Submitted by Morgoth — Apr 24, 2025

Niin on onnea ja iloa vielä; päiviä on pakassa paljon... Vaan mitä vastaat, kun kysytään, että paljonko? Onnea; onnesi on käsillä tässä lyhyessä hetkessä jossa kesä on kadonnut… Syksy talveksi taipuu jo. Niin on yksi aivan alussa mutta toinen on jo lopussa: riuhtoo vaisuilla voimillaan, kohti harmautta raahustaa. Nyt voit hyvästisi toivottaa ja myös hyväksyä, että maa nielee sen minkä synnytti eikä aio palauttaa. Tuon hetken tullen me muistamme sen; muistamme kadonneet, kuolleet, jotka jo otettiin sinne pimeän syliin. Muistamme sen vääjäämättömyyden; rakkaimman ihmisen nimi kaikesta katoaa. Viiva vedetään sen yli. Kuolema kulkee täällä päällä maan, tekee joukossamme tekojaan: antaa aikamme kulua, kunnes lähtömme määrittää. Niin on onnea ja iloa vielä päiviä on pakassa paljon… Pois niitä otetaan, mutta montako jää?

Submitted by MetalElf — Apr 24, 2025

En ole helppo mies, vaikka sellaistakin näyttelen. Väsynyt ja riitaisa useinkin, ja sinä tiedät sen. Töihini sukellan. Kohta kiroan jo teot ja työt kun kaikki on sekaisin kuin minäkin ja sitä miettiessä valvon yöt. Vaan vaikka kaikkeus on mieletön, ja päämääräni päämäärätön, tahdon pysytellä elossa… Syyni siihen löytyy sinusta.

Submitted by Finntroll — Apr 24, 2025

Täytyy huutaa se ulos: minä en voi enää puhua sipisemällä. Olen jopa sitä mieltä että tämä henki haiskahtaa sarvipäälle. Nouse, sinä joka horjut! Nouse, sinä joka pelkäät ja aristelet . Lähde, juokse ja lähde: usko tekee juuri sen, mitä ei voi tehdä . Armo on kirosana, kun väärä mies on sanojana. Hän jakaa armotonta armonsanomaa. Tämä on kuin näytelmä, jossa pirun riivaama leikkii pappia. Me samassa veneessä ollaan, eikä pohjaan löydy tappia. Kerää näppis ja lähde, sillä sinun valtasi sidotaan tässä ja nyt . Valtasi on jalkojemme alla, kätesi katkottuna, pää murskattuna. Rakkaus on kirosana, kun väärä mies on sanojana . Syntyy rakkaudeton rakkaudensanoma. Tämä on kuin näytelmä, jossa pirun riivaama leikkii pappia. Me samassa veneessä ollaan, eikä pohjaan löydy tappia. Pian kaikki me hulluiksi tullaan, nyt paina paniikkinappia! Niillä rajoilla tässä jo ollaan… Mene saatana hakemaan pappia!

Submitted by Corpse Defiler — Apr 24, 2025

This track is instrumental.

Is this song not instrumental?

On lentänyt lintu ikkunaan. On pudonnut lumi sulaan maahan. Auringonsäde tuijottaa sen katsojaa. Siihen pysähdyn yllättäen, mutta silloin tiesin jo sen… Sitä miten, sitä vieläkään tiedä en. Sinä synnyit ja kaiken sekoitit. Sinä saavuit ja laitoit seinää vasten . En siitä sinua kuitenkaan syyttää saa. Minä syyttää tahdo en, olenhan vain onnellinen että minulla on sinut, jota saan rakastaa . Jos pyydät, tulen kyllä vastaan sinun kanssasi kulkemaan sitä pitkää, yksinäistä matkaa … En lähde vierestäsi pois. Näen unessa ikkunasi taa: sieltä sininen valo ulos loistaa. Siellä ymmärrän sinun olevan ja odottavan , että tulisin turvaamaan, vielä vierellesi valvomaan… Tästä unestani herään ja sen pelkään tapahtuvan. Jos pyydät, tulen kyllä vastaan sinun kanssasi kulkemaan sitä pitkää, yksinäistä matkaa… En lähde vierestäsi pois. Jos pyydän, tule minua vastaan minun kanssani kulkemaan tätä pitkää, yksinäistä matkaa… Et lähde vierestäni pois.

Submitted by Infernal Flame — Apr 24, 2025

Tuli kerran myrsky, vei kaiken siltä mitä sillä koskaan oli ollutkin. Silloin se päätti, kerran se on herra. Nuo voimat orjina palvelee. Kesken ei saa jättää. On vain jaksettava. Matohan olin, mutta kekseliäs. Niin sukuni laajalle levisi. Tuhansia vuosia uutterasti töitä, lopuksi sain mitä ansaitsin. Kesken ei saa jättää. On vain jaksettava. Kohta ei matkaa jäljellä enää mihinkään. Kunnianarvoisasta on nyt tullut vanha, tehnyt työnsä, voi poistua. Seuraavien vuoro jatkaa rakennusta, hyvä perustus on valmiina. Minulle ei jäänyt yhtään salaisuutta minkä voisin vielä selvittää… Itseään säästämättä, kaikki edestämme, enää autuus odottaa. Vannotti jokien kääntäjä, tulvan, aaltojen haltija: Älkää antako niiden koskaan virrata vapaina!

Submitted by The Void — Apr 24, 2025

This track is instrumental.

Is this song not instrumental?

Joka aamu kuljen kotipolkuni eksyen, lumi aina peittää jälkeni. Joka ilta saavun kotiovelle, tulitikkutytön kanssa käden lämmitän. Meri on nyt ilman rantaa, lapsi hiljaisen talven vaeltaa. Ainoastaan sade maan seuraa kun äänettömyyteen katoaa. Olit ensilumen lapsi minussa, liian kaunis maailmaani jakamaan. Elin suruni, tein siitä rakkaani: lämmin muisto yösydänunessani. Meri on nyt ilman rantaa, lapsi hiljaisen talven vaeltaa. Ainoastaan sade maan seuraa kun äänettömyyteen katoaa. Toisen suulla lauluni laulan, kaikkeni kannan kehtojen hautaan. Kylmän sulatan, itseäni kaitsen ja odotan. Kunpa voisin joskus muuhun herätä kuin häpeään peilin lävistämään. Luojan luoma, vailla suojaa. Sula maa odottaa lasta hukkuvaa. Meri on nyt ilman rantaa, lapsi hiljaisen talven vaeltaa. Ainoastaan sade maan seuraa kun äänettömyyteen katoaa. Meri on nyt ilman rantaa, lapsi hiljaisen talven vaeltaa. Taivaani etsintä päättyi kultaan ja kyyneliin.

Submitted by Celtic Frost — Apr 24, 2025