Muanpiällinen helevetti

Elokuulla korjoon kuollutta vilijoo, syyssatteet alako jo kesäkuulla Kotväkj´ itköö pirtissä hilijoo, taetaa talavella näläkä tulla On mutasta velliä pellot täännä ja työhevosen valjaattii poekki Et vittu sitä paskoo millään kiännä, taetaa tuoni korjata kaekki Vuojenajat hilijoo tulloo, elämänlanka haarastuu Taejjan perkele tarttuva pulloon, ku jokkaenen meistä saerastuu Sato mänj´ pilalle ruuattii loppuu, toevos jo vaehteluva viärälle siälle Nuapurit kuolj’ isorokkoon, joettii tuluvii pellon piälle Ensjlumi tulloo hiutaleet puttoo, kaanistaa hetkeks kuollutta muata Kuolema leijaellen seittejään kuttoo, eikö tuo lie kohta haotaan suata Pakkanen purroo hirret jiähän, ku leivinuuni halakes eilen Vittu tuas ottaa jouluna piähän, kylymä pirtti tuo pahan mielen

Submitted by Warbringer — Apr 26, 2025

Polttaa kaskee liekillä kuolon Kyntää sen tahissa orjakuoron Kylyvää kalama kaahun tuhkoo Muahan karruun luuta ja rustoo Raeskas tuas muata rivolla terällä, suatto sen tiineeks kurjaen verellä Kynti tuas routoo kouralla lihan, kynnellä kalaman kynnellä vihan Sirpillä sattoo vaenajaen niitti Repi aaki arvet ja verellä siitti Sattoo keräs kalamaen lihan Nostatti ilimoelle ikkuisen vihan

Submitted by Iron_Wraith — Apr 26, 2025

Yösyvän tulloo, out kaanis ku öenen viita Kuunsirppi kulukoo, aukoo taevaan ikkunoeta Epäpyhänä sinuva pittäävät, uhmoot jumaloo ja puavin yksinvaltoo Päevänä jona peon merkin heijän otassaan näin Hyö kiänti viisjkannan viärinpäen Päevänä jona kunnijan naenen noejan maeneen sae Niin pirut piispoja sakastissa persiiseen nae Noetavaeno Liekit nousoo, tulj´ja tuska puhistaa Kuoloo vanahat opit, piäsöö kirkko peloestaan Vatikaanin lahtooja pirun kyrpä suussa, ee just nyt voe huastella

Submitted by Warbringer — Apr 26, 2025

Halus oman poejan, ruhtinaan uuven tulevan Työsä jatkajan, soturin ja voettajan Siitti jäläkeläesen, sikijön pahan ja ruman Luavasta poeka nousj´, uumasta tulen kuuman Tärisj´ mua, lohkesj´ kalliot suuret Haehtuvat veet, nousj´ kuolon tuulet Alako tuho, suapu piällikkö uusj´ Repesj´ korvat, sarvipiä ku huusj´ Matkasj´ sarvipiä kohti ommoo valtakuntoo Lahtasj´alamaeset, ee ollu ommootuntoo Tappo ykstellen, viänti niskat katki Piät mukanasa vei ja veret muasta latki

Submitted by Grave666 — Apr 26, 2025

On alakana sota immeisten ja koettana päevä viiminen Tuho tulloo uamunkoetossa, joku paeno nappija punasta Enkelj´ tuhon siipesä levittää, mustat varjot muata viistää Rankasoo kurjoo luopijoo, ihmiskuntoo tuhon tuojoo Tuljmyrskyt muata rienoo Hävittää ilimaan koko tienoon Tuljmyrskyt muata rienoo Tuassiisa on helevetin hienoo Sienjpilivet näkkyy taevaalla, joko alakaa nahaka kuoriutuva Tuljmyrskyt polttaa muaäetijä, vittu alakaa loppu olla lähellä Kuumat liekit muata nuoloo, kaekki elävä kuoloo Ee ou toevoa elämästä, ku tukkakii jo lähti piästä

Submitted by The Void — Apr 26, 2025

Käy viha vastaan rakkaavven hyvvee tahtoo Se tahtomattaan kaeken lahtoo Se laatturin Tuonelan tuas matkaan laettaa Se elämän ja kuoleman yhteen naettaa Ilimoelle kajahtaa itkuvirsj´ ja verreen peittyy rannat Kalaman viisuva veisataan, se kaavvas tiältä kantaa Synkän sävelen tahissa lippuu joen vesillä laatta Rannoella kylän väkj´ kuorossa kirroo elon raskaatta Peleko se sokasoo rohkeennii mielen Viha verellä tahmoo kuivunneen kielen Ja tuas on matkalla Tuonelan laatta Parantammaan immeisten saeraatta Ee sielu sua raahoo koskaan, ee ikkään Ee raakkoo ikkään raahota mikkään On mullassa tomumaja maenen vaenen Surkeen immeisen aenokaenen

Submitted by Finntroll — Apr 26, 2025

Joukko synkkä taettaa matkoo kohti haatapaekkoo Neljä ukkoo arkkua ruahoo, kantaa tuakkoo paenavoo Ruoho jalakaen alla lakkoo, ku murhemielj´ juuret talloo Suapuu väki haavvan iäreen, on liejumuata jo puoljsiäreen Kuuvven sylen syvvyyvessä, mullan alla pimmeyvessä Tänne minut paeskattiin, arkku kiinni naalattiin Kuuvven sylen syvvyyvessä, verj´ pakenoo jo syvämmestä Alla synkän mustan taevaan maot reikijä arkkuun kaevaa Arkku muahan lasketaan ja lehet kuolleet lakastaan Kansj´ kiinni naalataan ja lukko vahva lukitaan Loppuu elo muanpiällinen, taeval lyhyt ja kivinen Paenuu ukko tyhjyteen, vittu kuuvven sylen syvvyyteen Roovan alla muan syli lämmin on Kuuvven sylen syvvyyvessä

Submitted by Lake of Tears — Apr 26, 2025

On kalaman kalapee ukko tuo Joka katseellaan kuolemata luo Tiijjä häntä,mikä tuo oes Vuan en halluu se lähtevän pois Silimät tuimat on, pimmeessä hohtaa Ja sielullansa mieliä johtaa Sikijääkö tuo itestään Perkeleestä Kuppanen ukko kalaman kalapee Kuolemata levittellöö, Vanaha Vihtahoosu Nyt on alakanu haavvasta nousu Helevetin armeijja muasta tulloo Pahhuutta ihmisten päehin sulloo Ei voes ruakuutta tuota uskoo Vittu, tämä on yhtä tuskoo Piät ja käjet puttoilloo Ja kaekki ihmiset rukkoiloo On se melekosta tuo pimmeitten enkelten touhu Mustat syvämmet ja silimissä palava roehu

Submitted by MetalElf — Apr 26, 2025

On harmoo joukko liikkeellä tuas, viinet täännä kuolemmoo Raskaat suappaat muata polokoo, herättee ymparillä vihhoo ja pelekoo Synkkä laalu täättää tienoon, joka ukko karjuu täättä kaaloo Muaorjat kahtoo joukkova kieroon, ku kaekki nuotin vierestä hoeloo Tuskinpa niät uamuva seuroovoo, jos seisot vastassa Savon jousjarmeijjoo Virittyy jänteet laolaa jouset kuoleman laaluva Tuhannet soettajat laaluun yhtyy, taevas täättyy mustista nuolista Se saje ku tulloo vaenooja parkuu kuoleman pelekova Tuhannet viholliset joukkona kuatuu, tanner täättyy verestä ja suolista Nuoljkuurot tulloo toesesa perrään ja päevä muuttuu hetkessä yöks Muanpiällisen helevetin vihollinen kohtas ja eläminen muuttu vaekeeks työks Silimässä nuolj’ ja vittu parraassa kaks, liekkö tuota ennee hengissä kettää Harvat on rivit neki pakosalle lähtöö, huavottunneet viimestä henkeesä vettää

Submitted by Pestilence — Apr 26, 2025

Uamun harmoossa usvassa ku taevaalta tulj’ mustoo vettä Kylä makas tuhkan seassa, ei olluna elossa kettää On sotajookot jo poestuna ja rannassa vuan tervavene Pappi käjet ristissä noetuu ”on se nyt vuan perkele” On taesto verinen luantuna ja kylän immeiset kuatuna Ei kuulu iänj´ sotarumpujen ei soe laalu kaanis lintujen Raaniot tuhkassa seisoo kalaman käry haesoo Verj’ peittää routasen muan ja uutta elloo oottoo sua Viitakemies kuakin selässä istuu, kahtoo kylän raanioeta Tuijottaa alas tyhjyyteen, kaekki näättää vitun aatiolta Pappi mannaa elämän helevettiin, kirroo suuren herran Pyytää lohtuva piäpirulta tämän yhen ja aenoon kerran Kirroon sinnuu luojoo, ku kiusoot minnuu ruojoo Tuska valtoo syvämmen ku kuolo korjoo sattoo Verj’ täättää muan kaekki elävä kattoo

Submitted by Celtic Frost — Apr 26, 2025