Vermilia
Album • 2022
Lasken laineille Veteen seppeleen Pinnan alle Syvälle kätken Mustaan maisemaan Jään kulkemaan Usvan takana yksinäisyys Kätesi kartat Mieleeni painan
Submitted by Corpse Defiler — Apr 26, 2025
Vastaan kulkee kuu kasvot kutsuen On aika tullut pois mennä nukkuen Hiljaa väsyy silmien kyyneleet Kasvot hyvästelevät hymyillen Siellä missä kallat kasvaa Syntyy jotain kaunista Pysyvää ja onnellista On aika ikuisuudessa Mistä alkaa loppusäe Milloin sana viimeinen Suojaa antaa lähtijälle Sulkee oven hiljalleen Marrasmaisema peittää säteet Päivän eilisen Tuoden eteen Synkimmän aamun sateen jälkeen, Kun repaleinen pilvi siirtyy sydämeen Viimeinen harmaa usvana näkyy Lumi on mustaa ja askeleet väsyy Valosta varjoihin kaikki päättyy, kun repaleinen pilvi siirtyy sydämeen Maassa musta manarouta odottaa Kuuluu laineet kun vene kuljettaa Hiljaa hiipuu valo illan hämärään Kuihtuu kukat kimmeltävät kauniit nää Maanalainen maailma makaa Matka alkaa pimeään Suossa soivat syyssateet Laulavat ja tanssivat Mistä alkaa loppusäe Milloin sana viimeinen Suojaa antaa lähtijälle Sulkee oven hiljalleen Marrasmaisema peittää säteet Päivän eilisen Tuoden eteen Synkimmän aamun sateen jälkeen, kun repaleinen pilvi siirtyy sydämeen Viimeinen harmaa usvana näkyy Lumi on mustaa ja askeleet väsyy Valosta varjoihin kaikki päättyy, Kun repaleinen pilvi siirtyy sydämeen
Submitted by Celtic Frost — Apr 26, 2025
Jos kaikki jäisi näin Hiljaa paikoilleen Kuihtuisivat katseet Ilmeet ihmisten Tyhjää tuijottaa Sanoja huutaa Mykät varjosielut Ovella koputtaa Kohtalo tänne vei Luoksemme ei Valo päässytkään Nyt yksin pimeään Käymme hämärään Kun yön viimeinen Tähti kaukainen Yksin loistaa Hiljaa kaatuvat Tyhjät seinät Sen kuulevat Veneet vieraat Rinta rikkoutuu Raastaa repii irti Suossa suuri joukko Valmiina maatumaan Vuodet etenee Aika vähenee Valuu päivät nää Kuin hautavajoon Kuin hautavajoon... Kohtalo tänne vei Luoksemme ei Valo päässytkään Nyt yksin pimeään Käymme hämärään Kun yön viimeinen Tähti kaukainen Yksin loistaa Jäljet jää elämään Kansan hiljaisen Joka kuuliaisena jaksaa Kantaa tyhjää taakkaa yksinäisyyden Opin tiellä ikuisen Jäljet hiipuu hautavajoon Aika hukkuu hautavajoon Vuodet valuu hautavajoon Syvään syvään hautavajoon
Submitted by Sexy Gargoyle — Apr 26, 2025
Tytär seuraa kulkijaa Käsissään hopeaa Istuu kuun laidalla Maailman puun latvalla Kiinni käsissään On langat elämän Kultakangas koristaa Yhteen kohtalot kokoaa Kutoo yksin miettien Kulkua ihmisten Kelle lanka katkeaa Kaunis kuolema koittaa Jossain on maa Minne saa nukahtaa Jossain on maa Jossa saa kulkea Kun ilta sarastaa Silloin sillan rakentaa Ottaa hiljaa askeleen Kohti kantta varoen Kannattelee hentoja Elämänlankoja Syli täynnä paljon hyvää Kaipausta mieltä syvää Jossain on maa Minne saa nukahtaa Jossain on maa Jossa saa kulkea Tyttären kyyneleet Valuvat vuotavat Joeksi mäeksi Kolmeksi koivuksi Käet kun kukkuvat Avautuu manala Reitti niin virtaava Alinen maailma Jossain on maa... Jossain on maa Minne saa nukahtaa Jossain on maa Jossa saa kulkea
Submitted by Immortal — Apr 26, 2025
Sydämen ääni on sanaton huuto Sen väreilyn kuuleeko kukaan muu Yksin, kun kulkee ja silmänsä sulkee Musta loputon odottaa Kannattelee versoillaan vanhoilla Uudesti syntyvää sanoittajaa Lauseita kauniita tummia unelmia Jälkeensä jättää, kun päivän päättää Käsissään kaarnaa ja veneessä vettä Laineilla syvyyksiin itsensä saa Tyyntä on ympärys peilejä täynnä Pohjassa odottaa ikuinen maa Marras saapuu maisemaan Kaikki vuorollaan kantamaan Maahan syvään kaivamaan Marras saapuu aikanaan Verhojen alle on raskasta jäädä Pimeyteen peitetyt kuopataan Salaisuus mukanaan jokainen lähtee On viimeinen toive vain harhaa Kannattelee versoillaan vanhoilla Uudesti syntyvää sanoittajaa Lauseita kauniita tummia unelmia Jälkeensä jättää, kun päivän päättää Käsissään kaarnaa ja veneessä vettä Laineilla syvyyksiin itsensä saa Tyyntä on ympärys peilejä täynnä Pohjassa odottaa ikuinen maa Minne tuuli vie Missä viimeinen tie Marras saapuu maisemaan Kaikki vuorollaan kantamaan Maahan syvään kaivamaan Marras saapuu aikanaan Kannattelee versoillaan vanhoilla Uudesti syntyvää sanoittajaa Lauseita kauniita tummia unelmia Jälkeensä jättää, kun päivän päättää Käsissään kaarnaa ja veneessä vettä Laineilla syvyyksiin itsensä saa Tyyntä on ympärys peilejä täynnä Pohjassa odottaa ikuinen maa
Submitted by Cyberwaste — Apr 26, 2025
Virtaa Tuonen joki Yli kulkee, kun silmänsä sulkee Alinen maailma makaa Matka alkaa Matka vieraaseen alkaa Mustan joen yli auttaa Tuonen neito lautturina Ikiviisautta kuolleen Hakee kunnes kohtalo vie Vainajalan varjosielu Kurkun päässä pedon nielu Seuraa ottaa seuraavasta Seuraajasta sekavasta Ylisessä ylväät yskii Vainajala valmistelee Varovasti vieraannuttaa Veteen varoen kadottaa Lailailai... Suuresta kaipuusta Syntynyt on, syntynyt on Laulujen saattama Kaikujen joki, verinen joki Virtaa Tuonen verinen joki Kunnes saapuu varjojen maa Alle pinnan kasvot nuo painuu Syvään synkkään vajoaa Kohtalo vie..
Submitted by Grave666 — Apr 26, 2025
Ruska Ruskana maa Ruskassa revontuli raivoaa Ruska Ruskana maa Ruskassa kultaa ja kalmaa Ruska Ruskana maa Raskas ja syksyinen katkera maa Ruska Ruskana maa Rannoilla ei yhtä ainuttakaan Heije... Ruska Ruskana maa Ruskassa tuska ja hiljainen maa Ruska Ruskana maa Routa ja ruoste ja rikottu maa Ruska Ruskana maa Ruskassa lehdet vajoaa Ruska Ruskana maa Talven enne ja kivinen maa Heije... Ruska Ruskana maa Ruskassa tuska ja hiljainen maa Ruska Ruskana maa Ruskassa revontuli raivoaa Ruska Ruskana maa Ruskassa kultaa ja kalmaa Ruska Ruskana maa Raskas ja syksyinen katkera maa Ruska Ruskana maa Rannoilla ei yhtä ainuttakaan Heije... Ruska Ruskana maa Ruskassa tuska ja hiljainen maa Ruska Ruskana maa Routa ja ruoste ja rikottu maa Ruska Ruskana maa Ruskassa lehdet vajoaa Ruska Ruskana maa Talven enne ja kivinen maa
Submitted by Nargaroth — Apr 26, 2025
Jäänyt jäljelle kastuneet puut Sade huuhtonut on kaiken muun Missä on kuutamo Liekki taivaan sinisen Harmaa verho nyt laskeutuu Impimetsätkin pakastuu Lintujen lähtevän Näen lentävän etelään Pian valkenee kuopattu maa Kaikki jäävät unholaan Maisemaan rakkainpaan Hukkuu hankeen kirkkainpaan Talven ensirakkaus On kevään kaipaus Jäänyt on enää nuo Ajatukset päästä toisen luo
Submitted by Pestilence — Apr 26, 2025
← Go back to Vermilia